Ulkomailla työskentelyn vaihtelevat verokäytännöt hämmentävät komennusmiehiä. Yhä useamman maan verokarhu haluaa ottaa siivun suomalaisen lähetetyn työntekijän tilipussista. Esimerkiksi Kiinassa on ryhdytty verottamaan maassa toimivia ulkomaisia yrityksiä ja niiden komennustyöntekijöitä.
Suomalaisen metallialan yrityksen komennustyöntekijä työskenteli vuonna 2010 reilun neljän kuukauden ajan Kiinassa. Tavallisesti työntekijää on verotettu alle kuuden kuukauden työkomennuksesta vain kotimaassa. Viime vuonna hän saikin yllättäen kuulla, että aikaisemmasta käytännöstä poiketen myös Kiina oli verottanut hänen palkkatuloaan.
– Työnantaja oli maksanut veron puolestani Kiinaan. Suomen verottaja taas vähensi Kiinassa perityn veron tuloistani, joten lopullisessa verotuksessa se hyvitettiin minulle, työntekijä kertoo.
Työntekijä joutuu kuitenkin maksamaan työnantajalleen takaisin hänen puolestaan maksetun veron kuluvan vuoden alussa. Järjestely on monimutkainen, mutta työntekijän mukaan hän ei ”loppupeleissä häviä siinä”.
– Ylimääräistä päänvaivaahan siitä tuli, kun ei ensin tajunnut, mitä oikeastaan tapahtui.
Järjestely koski useita työmaalla työskennelleitä Suomesta lähetettyjä työntekijöitä. Yrityksen henkilöstöpäällikön mukaan kyseinen verotuskäytäntö perustuu kiinalaisten tulkintaan valtioiden välisestä verosopimuksesta. Kun kiinteä toimipaikka sijaitsee maassa, myös yritystulon ja työntekijöiden palkkatulon verotusoikeus siirtyy sinne projektin osalta.
Kiinteällä toimipaikalla ei tarkoiteta ainoastaan fyysistä rakennusta vaan sopimustekstin mukaan myös paikkaa, ”jossa harjoitetaan rakennus-, kokoonpano- tai asennustoimintaa tai niihin liittyvää valvontatoimintaa”.
– Toiminnan laajuus ja kesto ratkaisevat. Kun projektimme työskentelyvaltiossa kestää yli Kiinassa asetetun määräajan kuusi kuukautta, muodostuu kyseisestä työmaasta kiinteä toimipaikka, henkilöstöpäällikkö selittää.
Suomi on solminut verosopimuksen noin 70 valtion kanssa. Sopimuksilla rajoitetaan kansallisessa lainsäädännössä määriteltyä verotusoikeutta ja pyritään estämään kaksinkertainen verotus.
Esimerkkiyrityksemme kuuluu konserniin, jossa työskentelee yhteensä satoja eri puolilla maailmaa liikkuvia komennustyöntekijöitä. Yrityksen omien komennusmiesten verotusta Suomessa on jouduttu oikaisemaan kahdella tavalla.
Toinen ja yleisesti muuallakin käytössä oleva tapa on laskea työntekijälle uudelleen verokortti: arvioidaan vieraassa valtiossa pidätettävä vero ja hyvitetään se jo ennakkoperinnässä.
Toisen jo edellä kuvatun tavan mukaan työnantaja ottaa rahoitusvastuun maksaen veron työskentelyvaltiolle työntekijän puolesta ja perii sen myöhemmin takaisin. Henkilön ei haluta joutuvan kaksinkertaisen verotuksen piiriin edes tilapäisesti.
– Siitäkin huolimatta, että verosopimus takaa hyvittämisen myöhemmin. Palkkahallinnolle se oli myös yksinkertainen ratkaisu, henkilöstöpäällikkö selittää.
Suomen ja Kiinan välinen verosopimus uusittiin vuonna 2010. Merkittävin muutos komennustyön kannalta liittyi oleskeluaikaan vieraassa valtiossa. Verotusoikeuden siirtymiseen vaikuttava 183 päivän määräaika lasketaan nyt perättäisten kuukausien eikä kalenterivuoden mukaan.
– Se ei silti vaikuttanut tähän tilanteeseen. Kiinan verottaja ei vain ollut aiemmin tulkinnut kiinteää toimipaikkaa tällä tavalla.
Henkilöstöpäällikkö uskoo tulkintamuutoksen liittyvän Kiinan haluun saada oma siivunsa ulkomaisten yritysten ja komennustyöntekijöiden verotuloista, mitä hän pitää luonnollisena kehityksenä. Aktivoituminen tässä asiassa koskee muitakin sopimuskumppanivaltioita kuin Kiinaa.
– Kiinassa eri maakunnat päättävät itsenäisesti omasta veropolitiikastaan. Muuttunut käytäntö liittyy Shandongin maakuntaan, missä meillä on paljon projekteja.
Tulkinta kiinteästä toimipaikasta kuitenkin vaihtelee maakunnan sisällä jopa eri projektien välillä. Erilaiset verokäytännöt maan eri osissa eivät ole tavattomia muuallakaan. Yhdysvalloissa on olemassa liittovaltion verotuksen lisäksi osavaltioiden oma verotus, mikä siellä toimivien suomalaisyritysten on otettava huomioon.
Veroasiantuntija Hannu Lahtomaa pääkaupunkiseudun verotoimistosta pitää konsernin tapaa maksaa vero Kiinaan työntekijän puolesta reiluna eleenä, vaikka hyvityksen tekeminen jo verokorttilaskennassa onkin se tavanomaisempi tapa hoitaa asia.
– Tällaisia työnantajan rahoitusjärjestelmiä ulkomaisen veron maksamiseksi käytetään usein silloin, kun työskentelyvaltion verotus on päässyt yllättämään.
Lahtomaa muistuttaa valtioiden välisiin verosopimuksiin kirjatusta perussäännöstä. Jos henkilö työskentelee toisessa valtiossa, verotusoikeus on lähtökohtaisesti työskentelyvaltiolla.
– Mutta jos palkanmaksajalla ei ole kotipaikkaa siellä, niin työskentelyvaltio ei saakaan aina verottaa. Verotuksen estävät tilanteet rajataan niin sanotussa mekaanikkosäännössä.
Kotipaikkaehdon lisäksi mekaanikkosääntö edellyttää, että työntekijä oleskelee työskentelyvaltiossa enintään 183 päivää ja ettei palkalla rasiteta työskentelyvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan tulosta.
– Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikka ulkomailla tehdystä työstä maksetun palkan maksaisikin suomalainen työnantaja, palkka verotetaan työskentelyvaltiossa, jos oleskelu siellä ylittää 183 päivää tai jos työtä tehdään työnantajan työskentelyvaltiossa olevassa kiinteässä toimipaikassa.
Kiinteän toimipaikan muodostumiseen riittää verosopimuksissa yleensä ”työmaan” jatkuminen yli 12 kuukauden ajan, mutta tuo ajanjakso vaihtelee. Kiinassa ja Baltian maissa se on kuusi kuukautta. Venäjällä on määräajaksi sovittu tavallisessa rakentamisessa 12 kuukautta ja teollisuusrakentamisessa 18 kuukautta.
– Lähdevaltiolla on verotulojen takia tietty intressi vetää vähän kotiin päin ja herkästi väittää kiinteän toimipaikan syntyvän, Lahtomaa toteaa.
Suomalaisyrityksen pääluottamusmiehen mukaan komennusmiehet joutuivat Kiinan veroasiassa ikävään välikäteen, vaikkei rahallista tappiota syntynytkään. Suomalaisten työnantajien olisikin hänen mielestään järkevää aina etukäteen perusteellisesti selvittää työskentelyvaltion verotuskäytännöt ja siellä työntekijöille lankeavat velvollisuudet yllätysten välttämiseksi.
Lahtomaan mukaan palkkatulon verotusoikeus voi siirtyä työskentelyvaltiolle muulloinkin. Taloudellisesta työnantajasta puhutaan silloin, kun kyseessä on työskentelyvaltiossa toimiva sisar-, tytär- tai emoyritys, jonka lukuun lähetetty työntekijä tosiasiallisesti työskentelee.
– Eli palkan maksaa lähettävä yritys tosiasiallisen työnantajan puolesta. Palkkameno veloitetaan todelliselta toisessa valtiossa olevalta työnantajalta. Taloudellisen työnantajan käsitettä ei sovelleta kaikissa valtioissa.
Myös silloin, kun henkilö on vuokrattu työntekijä, työskentelyvaltiolla on oikeus verottaa palkkatuloa. Verotus tapahtuu aina oleskeluajasta riippumatta, jos kyseessä olevien valtioiden välisessä verosopimuksessa on vuokratyöntekijää koskeva määräys.
Seuraava esimerkkitapauksemme on toisesta suomalaiskonsernista. Yrityksessä on ollut sellainen käytäntö, että matka-asentajan työskennellessä ulkomailla pitempään kuin kuusi kuukautta hän on tehnyt määräaikaisen työsopimuksen konsernin tytäryhtiön kanssa, mikäli sellainen kyseisessä maassa on ollut.
Suomalaiset komennusmiehet menevät Intiassa sijaitsevaan ja konserniin kuuluvaan tehtaaseen tavallisesti asennustyön valvontatehtäviin. Sopimus tehdään siellä paikallisen yhtiön kanssa myös puolta vuotta lyhyemmillä keikoilla.
Asentaja avaa paikalliseen pankkiin oman pankkitilin, mistä tytäryhtiön sinne maksama palkka ohjataan myöhemmin asentajan suomalaiselle tilille. Palkka maksetaan paikallisessa valuutassa rupiassa, joten palkanmaksun yhteydessä on huomioitava valuuttakurssivaihtelut.
Asentaja joutuu tekemään näistä tuloistaan veroilmoituksen sekä Suomeen että Intiaan. Verotuskäytäntö Intiassa on niin monimutkainen, että ilmoituksen laatimisessa turvaudutaan aina konsernin kansainvälisen veroasiantuntijan apuun.
Haastateltu yrityksen matka-asentaja tavoitettiin komennusmatkaltaan Intiassa. Useita kertoja maassa käynyt mies kertoi joutuneensa odottamaan viimeisintä palkkaansa jo lähes kaksi viikkoa, minkä takia hermot olivat hieman kireällä.
– Sain ensimmäisen tilini Intiassa viisi vuotta sitten monta kuukautta myöhässä. Palkka tulee nykyisin suomalaistililleni aina parin viikon viiveellä.
Palkanmaksajan tulisi huolehtia valuuttakurssivaihteluista, mutta asentajan täytyy itsensäkin olla tarkkana. Käytännössä aina ”tulee joko voittoa tai tappiota”. Summia on jouduttu usein korjailemaan jälkikäteen.
– Tästä on talossa keskusteltu. Eivät ne heilahtelut merkityksettömiä ole, sillä kyse voi olla kuukausitasolla reilun sadan euron menetyksestä.
Asentaja on joutunut tekemään samanlaisen englanninkielisen työsopimuksen myös komennuksillaan Saksaan ja Hong Kongiin, mutta siellä kaikki on toiminut huomattavasti paremmin. Kumpaankin maahan on pitänyt laatia oma veroilmoituksensa.
Hong Kongissa verokarhu raapaisi lempeästi. Kun mies asui perheensä kanssa siellä kaksi vuotta, hän sai todella hyvin verovähennyksiä läpi.
– Perheelliselle tuli aina jokin perusvähennys ja jokaisesta lapsesta vähennettiin lisää. Lopullinen veroprosentti jäi alle viiden.
– Intian verotus ei ole selvinnyt minulle vielä tänäkään päivänä. Joskus palkasta voi mennä 15 prosenttia, toisinaan siitä saatetaan pidättää jopa puolet.
Näitä asioita työnantaja on selvittänyt huonosti ennen lähtöä. Sopimukseen laitetaan maininta ”korjataan tarvittaessa”. Intian reissulle lähdettäessä sovitaan takuupalkka. Se tarkoittaa vähintään sitä bruttokuukausipalkkaa, minkä matka-asentaja tavallisesti tienaa lyhyellä ulkomaankomennuksella.
Pääluottamusmies osallistui ensimmäisellä kerralla mutkikkaaksi osoittautuneen Intian sopimuksen laatimiseen työntekijöiden toivomuksesta. Pyrittiin yhdessä varmistamaan muiden asioiden ohella se, että komennusmiehen nettopalkka on sama kuin konsernin muilla vastaavaa työtä tekevillä matka-asentajilla.
– Ulkomaan päivärahat katsotaan täällä veronalaiseksi tuloksi, mutta sen pitäisi olla huomioitu palkassa, asentaja sanoo.
Pitkillä komennuksilla asentajan täytyy itse huolehtia omista ammattiliiton jäsenmaksuistaan. Kun asentaja kerran Intiasta palattuaan joutui Suomessa lomautetuksi, oli hänellä suuria vaikeuksia saada tytäryhtiöltä palkkalaskelmaa Intiassa tehdyistä kuukausista ansiopäivärahan laskemista varten.
– Jos työskentelet osan vuodesta Suomessa ja osan Intiassa, niin sinun on seurattava koko ajan eläkekertymääsi. Työnantajan eläkemaksu Intian tuloista lasketaan vakuutuspalkasta. Jostain syystä talo ei ole aina tilittänyt eläkemaksuja.
Ulkomaille lähetetyillä työntekijöillä riittää haasteita niin oman verotuksensa kuin oman sosiaaliturvansakin järjestämisessä. Kiina ja Intia kuuluvat toistaiseksi siihen suureen joukkoon maita, joiden kanssa Suomella ei ole sosiaaliturvasopimusta.
Intian kanssa tosin tulee neuvoteltu sopimus voimaan vuoden 2012 aikana. Sen jälkeen käytäntö sosiaaliturvan osalta muuttuu, toteaa vakuuttamisasiantuntija Anneli Raitio Eläketurvakeskuksesta.
Intiaan lähetettyjen työntekijöiden osalta sopimus tulee olemaan samansuuntainen kuin jo nyt voimassa olevat sosiaaliturvasopimukset tiettyjen maiden kanssa.
– Kiinan kanssa tullaan todennäköisesti käynnistämään neuvottelut sosiaaliturvasopimuksen solmimisesta.
Kun työnantaja lähettää työntekijänsä sopimuksettomaan maahan, on työnantajan vakuutettava hänet Suomen työeläkelakien mukaan ilman oleskeluun liittyvää aikarajaa. Sopimuksen puuttuessa voi työskentelyvaltiokin periä työntekijän palkkatulosta eläkevakuutusmaksun, jolloin maksu on käytännössä kaksinkertainen.
– Jos tällainen riski syntyy, työntekijällä saattaa olla yksi mahdollisuus välttyä tuplamaksulta.
Työntekijä voi pyytää työnantajan eläkevakuutusyhtiöstä lausuntoa siitä, että lakisääteinen työeläketurva on hoidettu Suomessa. Jotkut maat huomioivat lausunnon, vaikkei niillä siihen mitään velvollisuutta olekaan.
– Työntekijällä on mahdollisuus myös hyötyä ylimääräisistä maksuista, mikäli työskentelyvaltio suostuu maksamaan ne ulos eläkkeenä myöhemmin. Pahimmassa tapauksessa voi kuitenkin käydä niin, että maksut jäävät sinne.
Kiinassa peritään henkilösivukuluja
Tässä jutussa haastateltu henkilöstöpäällikkö toteaa, että toistaiseksi Kiinassa ei ole tarvinnut näitä ylimääräisiä eläkevakuutusmaksuja maksaa. Lähtökohta yhtiössä on ollut, että lähetetyt työntekijät vakuutetaan Suomessa aivan kuin he työskentelisivät täällä.
– Käsitykseni mukaan Kiinassakin on jonkin verran ruvettu perimään henkilösivukuluja ulkomaalaisilta työntekijöiltä. Ei kuitenkaan komennustyöntekijöiltä. Siinä mielessä Kiinan ja Suomen välinen sosiaaliturvasopimus olisi erittäin tervetullut.
Tytäryhtiön työntekijää ei ole pakko vakuuttaa
Kun työntekijä työskentelee ulkomailla työsuhteessa intialaiseen tytäryhtiöön, ei suomalaisella konserniyrityksellä ole hänen työeläkkeensä osalta vakuuttamisvelvollisuutta Suomessa.
– Suomalainen yritys voi ottaa ulkomaisen konserniyrityksensä palveluksessa olevalle vapaaehtoisen työeläkevakuutuksen, jos työntekijä on välittömästi ennen komennuksen alkamista kuulunut Suomen sosiaaliturvaan, Anneli Raitio toteaa.
Sopimusmaassa pysytään Suomen sosiaaliturvassa
Suomella on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus viiden valtion ja Quebecin provinssin (Kanada) kanssa. Sopimusmaihin kuuluvat niiden lisäksi EU- ja ETA-maat sekä Sveitsi. Suomalaisen työnantajan näihin maihin lähettämä työntekijä voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvan piiriin, mikäli työskentely siellä on tilapäistä.
Tilapäisyys tarkoittaa EU-maissa enintään kahta vuotta. Kahdenvälisissä maissa tilapäisyys vaihtelee kolmesta viiteen vuoteen. ETA-maissa ja Sveitsissä se on toistaiseksi enintään yksi vuosi. EU/ETA-maihin, Sveitsiin ja kahdenvälisiin maihin voidaan hakea poikkeuslupaa aina viiteen vuoteen asti.
– Sopimusmaahan lähetetty työntekijä tarvitsee todistuksen Suomen sosiaaliturvan piiriin kuulumisesta. Sitä haetaan Eläketurvakeskuksesta ja sen voi hakea myös sähköisesti, Raitio muistuttaa.
Eläketurvakeskus välittää tiedon antamastaan todistuksesta myös Kelaan, joka antaa oman päätöksensä oikeudesta Kelan sosiaaliturvaan. Kelan päätös perustuu Eläketurvakeskuksen ratkaisuun. Työkomennuksen suuntautuessa ei-sopimusmaahan tulee työnantajan ja työntekijän olla erikseen yhteydessä Kelaan, jolloin oikeus Kelan sosiaaliturvaan komennuksen aikana selvitetään.
1. Eläketurvakeskus antaa työnantajan tai työntekijän hakemuksesta lähetetyn työntekijän todistuksen EU/ETA-maihin ja Sveitsiin sekä kahdenvälisiin sosiaaliturvasopimusmaihin. Todistus turvaa sen, ettei työnantajalta tai työntekijältä peritä sosiaalivakuutusmaksuja työskentelyvaltiossa.
2. Sopimuksettomaan maahan lähtiessäsi aina ilmoitus Kelaan tai yli vuoden jatkuvissa komennuksissa aina hakemus Kelaan. Työnantajan tulee huolehtia ilmoituksesta ennen matkan alkua. Kela antaa asumisperusteisen sosiaaliturvan soveltamisesta kirjallisen päätöksen enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Jos ilmoitus tai hakemus jätetään tekemättä, työntekijän voidaan katsoa itse hakeutuneen ulkomaille töihin ja näin suomalaisen sosiaaliturvan piiriin kuuluminen voi katketa.
3. Työkomennukselle mukaan lähtevien perheenjäsenten tulee kohdemaasta riippumatta tehdä Kelalle oma hakemus, jos kyseessä on yli vuoden kestävä ulkomailla oleskelu. Enintään vuoden oleskelun osalta riittää Kelalle tehtävä ilmoitus.
4. Työeläkemaksu ulkomaisen työkomennuksen ajalta peritään vakuutuspalkasta, joka tarkoittaa bruttopalkkaa, mikä työntekijälle maksettaisiin vastaavasta työstä Suomessa. Työnantajan ja työntekijän tulee yhdessä määritellä vakuutuspalkka, jonka työnantaja ilmoittaa eläkelaitokselle. Vakuutuspalkkaa ei pääsääntöisesti tarvitse määrittää alle kuusi kuukautta kestäville työkomennuksille.
5. Jos työntekijä hoitaa Metalliliiton jäsenmaksunsa itse, maksetaan se bruttopalkasta, voimassa olevan jäsenmaksuprosentin mukaan. Liiton jäsenrekisteristä saa maksuohjeet.
6. Suomeen palattaessa ilmoitus paluusta Kelalle esimerkiksi puhelimitse riittää, kun henkilö on kuulunut ulkomailla Kelan sosiaaliturvan piiriin. Muista myös muuttoilmoitus maistraattiin.
Suomalaisista komennusmiehistä maailmalla kerrottiin edellisen kerran Ahjon numerossa 4/2011.
Tuloverolain mukainen kuuden kuukauden sääntö tekee ulkomaanpalkan Suomessa vapaaksi tuloverosta. Verovapaudesta huolimatta työntekijän on tavallisesti maksettava vakuutetun sairausvakuutusmaksu Suomeen, jolloin myös kyseinen ulkomaantulo on ilmoitettava kotimaan veroilmoituksessa.
Kuuden kuukauden sääntö soveltuu, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: