IKÄÄNTYMINEN saattaa yllättää. Miltä tuntuisi kuulla, että kehosi vetelee jo viisissäkymmenissä, vaikka iältäsi olet kymmenen vuotta nuorempi?
– Pysäyttävältä, tietää asiaa tutkinut Mika Liukkonen.
Hän selvitteli väitöskirjassaan Kehon ikä -kartoitusta, jossa arvioidaan kehon fyysistä kuntoa 13 testituloksen perusteella. Testattavalta mitataan muun muassa paino, verenpaine ja kehon koostumus. Lisäksi tutkitaan lihasten voimakkuutta ja kehon liikkuvuutta.
Tulokset yhteen laskemalla saadaan keskiarvo, joka kertoo kehon todellisen iän. Liukkosen tutkimuksen koehenkilöillä se oli keskimäärin kolme vuotta ja äärimmillään 16 vuotta todellista ikää korkeampi.
Etenkin heikoimman tuloksen saaneille testitulos antoi ajattelemisen aihetta.
– Näyttää siltä, että heille syntyi selvästi suurempi motivaatio elintapojen muutokseen kuin niille, joilla heitto oli vain parin vuoden luokkaa, Liukkonen toteaa TTT-lehdessä.
Hänen mukaansa niillä, jotka saavat huonon tuloksen kehon ikä -mittauksessa, on kohonnut riski sairastua diabetekseen.
UNIAPNEA verottaa työkykyä. Jos päivällä töissä väsyttää vietävästi, työteho on kuin varjo vain, ja yöunen aikana on toistuvia, vähintään 10 sekuntia kestäviä hengityskatkoksia, saattaa kaiken pahan alkuna olla uniapnea.
Ihmisen on periaatteessa mahdollista elää vuosikymmeniä oireiden kanssa tajuamatta sairastavansa uniapneaa. Läheiset voivat kuitenkin huomata sairauden öisin, koska sen tavallinen oire on voimakas kuorsaus.
Yöaikaan tunnusmerkkejä ovat myös herääminen tukehtumisen tunteeseen, yöhikoilu, yöllinen virtsaamistarve ja aamupäänsärky. Työpäivän aikana uniapneaan voivat viitata voimakas päiväväsymys, muistihäiriöt, keskittymiskyvyn puute ja jopa nukahtelu.
Uniapnea on työkykysyöppö. Työterveyslaitoksen tutkimuksessa uniapneetikoilla oli diagnoosia edeltävän viiden vuoden aikana 30–80 poissaolopäivää enemmän kuin muilla.
Erikoistutkija Noora Sjöstenin mukaan uniapneasta voi myös parantua. Varhainen puuttuminen on kuitenkin tärkeää, koska hoitamattomana sairaus moninkertaistaa mm. verenpainetaudin, sepelvaltimotaudin ja depression riskiä.
Uniapneaa sairastaa noin 150 000 suomalaista.
KEMIALLISIA riskejä todetaan Suomessa eniten teollisilla työpaikoilla. Yli puolet työssä käyvistä eli yli miljoona suomalaista altistuu pölyille, kaasuille tai kemiallisille aineille.
Kemiallisten altisteiden reitti elimistöön kulkee usein hengitysteiden tai ihon kautta. Jos hygieniasta ei huolehdita, altistuminen voi tapahtua myös ruoansulatuskanavaa pitkin.
Altistumisesta voi seurata allergisia oireita, syöpävaara ja vaarallisimpien liuotinaineiden vaikutuksina jopa keskushermostomuutoksia.
Monimutkaisten aineseosten terveysvaaroista tiedetään vasta vähän, mutta tavoitetasoja on annettu esimerkiksi terästen hitsaushuuruille ja metallintyöstönesteiden alkanoliamiineille.
Kaivoksissa ja louhimoissa voi altistua syöpävaaralliselle ja pölykeuhkosairautta aiheuttavalle kvartsipölylle.
Kemikaalit olivat vuonna 2009 syynä noin 2 500 ammattitautiin tai ammattitautiepäilyyn, mikä tarkoittaa 40 prosenttia kaikista tapauksista.
ELÄKEIÄN lähestyessäkin useimmat suomalaiset ovat työkykyisiä. Ne työntekijät, joilla oli yksilöllisen työaikajouston mahdollisuus, harkitsivat muita useammin työssä jatkamista.
Työntekijäammateissa yksilöllisiä työaikajoustoja on kuitenkin vain vajaalla viidenneksellä kun toimihenkilöistä niitä on lähes kahdella viidestä.
– Työuran pidentämispäätös on monen tekijän summa, kertoo erikoistutkija Merja Perkiö-Mäkelä Työterveyslaitoksesta.
– Avuksi tarvitaan joustoja työajassa ja -paikassa, terveellistä ja viihtyisää työympäristöä ja työkuormituksen tasapainottamista.
Perkiö-Mäkelan mukaan työ on tärkeää muokata sellaiseksi, että esimerkiksi selkäkivun tai lievän masennuksen kanssa selviää työssä.
– Työurien pidentämiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista panostusta työkyvyn ylläpitoon ja työhyvinvointiin. Tutkimuksemme osoitti, että erityisesti työntekijäammateissa tarvitaan tukea työssä jatkamiseen.
Teksti Mika Peltonen / UP