Kun vienti alkaa tökkiä, aletaan tutkia suurennuslasilla, miten kuluttajien luottamus talouteen kehittyy. Syy on yksinkertainen: vienti on välttämätöntä sekä tuonnin rahoittamiseen että hyvinvoinnin lisäämiseen, mutta suurin osa kansantaloudesta kulkee meidän tavallisten taatiaisten kulutuksen kautta. Jos kuluttajien luottamus talouteen heikentyy, yksityinen kulutuskin alkaa tökkiä ja silloin murheet alkavat olla tosi isoja.
Suomessakin Tilastokeskuksen tutkijat kyselevät joka kuukausi ihmisiltä muun muassa, millaisen he arvelevat oman ja koko maan talouden tilanteen olevan vuoden päästä. Tuloksista lasketaan indikaattoriluku, jossa myönteisestä kehityksestä puhuvien määrästä vähennetään kielteistä kehitystä ennakoivien määrä. Mitä enemmän luku on plussalla, sitä myönteisemmäksi kuluttajat arvioivat tilanteen, mitä enemmän miinuksella, sitä huonommalta näyttää. Yleensä ei tuijoteta tarkkoja pistelukuja vaan kehityksen suuntaa ja tuloksia suhteessa pidemmän ajan keskiarvoihin. 100 ja -100 ovat asteikon ääripäät.
Kuluttajien luottamus omaan talouteensa säilyy yleensä hyvin vakaana. Sen sijaan luottamus maan talouden tulevaisuuteen vaihtelee paljonkin. Suomessakin tältä osin indikaattorilukema on heilunut parin viime vuoden aikana välillä -24 – +17, kun luottamus omaan talouteen on pysynyt aika tarkkaan 30 pisteen paikkeilla.
Vasta oman työttömyyden uhan kasvaminen heikentää luottamusta omaan talouteen enemmälti ja silloin aletaan kulutusta supistaa. Siksi työpaikkojen säilyttäminen on tärkeää: työttömyys on kova kokemus jokaiselle, mutta se säteilee myös ympäristöönsä.
Kuluttajien luottamusta mitataan samoilla kysymyksillä kaikissa EU-maissa. Suomessa kokonaisindikaattorin lukema oli helmikuussa 8,3, jonkun verran 2000-luvun keskiarvon alapuolella. Kreikassa lukema oli -80.
Mutta eri maiden lukuja ei voi verrata keskenään. Kreikan lukema ei ole milloinkaan noussut plussalle. Pohjoismaissa lukemat ovat olleet aina korkeampia kuin etelässä.
Kyselyjen tekijät eivät tiedä, mistä isot erot johtuvat. Ymmärtävätkö ihmiset kysymykset eri tavalla, ovatko ihmiset luonteeltaan niin erilaisia eri puolilla Eurooppaa, vai onko tapana vastata tällaisin kyselyihin eri puolilla vähän eri tavalla?
Toivottavasti kreikkalaisten miinusmerkit eivät kerro ikuisesta pessimismistä. Sillä keinoin ei maa selviä.
Heikki Lehtinen / UP