Masennus on kansansairaus. Sen yleistyminen työkyvyttömyyttä aiheuttavana sairautena on kuitenkin saatu pysähtymään. Masennuksesta löytää polkuja takaisin valoisaan, rikkaaseen elämään. Asiantuntijat sanovat, että kevennetty työ on yksi polkujen luoja. Masentuneiden omat kertomukset vahvistavat, että sairaudesta paranee.
Viime Ahjossa (1/2012) kolme metalliliittolaista kertoi oman tarinansa siitä, millaista on olla masentunut ja miten masennuksesta voi parantua. Tässä lehdessä kerromme lisää kansansairaudestamme, haastattelemme asiantuntijoita ja annamme tilaa uusille tarinoille.
Masennuksen vuoksi joutuu vuosittain eläkkeelle noin 4 000 suomalaista, ja yleisesti nuorempana kuin muiden sairauksien takia. Viime vuosina on työkyvyttömyyttä aiheuttavan masennuksen yleistyminen saatu kuitenkin pysähtymään.
Teollisuuden työntekijät jäävät muuhun väestöön verrattuna keskimääräistä useammin työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta metallialoilla masennuksesta johtuva työkyvyttömyys näyttää olevan samalla tasolla muun väestön kanssa. Esimerkiksi valimotyöntekijöitä lähti näin eläkkeelle 18 henkeä 10 000 henkilötyövuotta kohden. Keskimääräinen luku olisi 17.
Arvioiden mukaan yhtenä ainoana 2000-luvun vuonna kaikkien masennuksen vuoksi eläkkeelle jääneiden hoito maksaa 2,5 miljardia euroa. Menetettyjen työpanosten arvo on 6,6 miljardia.
Vuosittain 437 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä. Verovaroista masennuslääkkeitä korvataan 44 000 0000 eurolla.
Luvut ovat ilmeisesti liian suuria masennussairauden tilastomittarina. Masennuslääkkeitä käytetään myös muihin, ahdistuksen kaltaisiin psyyken oireisiin, ja lääkkeiden lisääntynyt syöminen liittyy lääkebisnekseen. Lääketehtaat ovat halunneet saada aina vain lievempiä mielialan vaihteluja ja uudenlaisia tauteja lääkityksen piiriin.
Tutkimusten mukaan lyhyet terapiat ja liikunta tehoavat vähintään yhtä hyvin lievään ja keskivaikeaan masennukseen kuin lääkkeet. Näissä masennuksen muodoissa lääkkeillä on usein vain placebo- eli lumelääkevaikutus: potilas saa lääkkeestä apua, koska hän uskoo saavansa lääkkeestä apua.
Lääketehtaat ovat johdonmukaisesti liioitelleet lääkkeiden tehokkuutta masennuksen hoidossa. Ne ovat järjestelmällisesti jättäneet julkaisematta kliinisten eli käytännön hoitokokeiden negatiivisia tuloksia.
Lääkkeillä on usein sivuvaikutuksia, niiden joukossa ahdistuneisuus, unettomuus, painonnousu ja sukupuolisen kyvyn ja halun häiriöt.
Sydäntaudit ja diabetes kietoutuvat yhteen masennuksen kanssa. Useat yleisesti käytetyt lääkkeet tai valmisteet on yhdistetty riskiin sairastua masennukseen, mukaan lukien kolesterolilääkkeet ja ehkäisypillerit.
Pitkälle jalostettuja, teollisesti valmistettuja ruokia suosiva ruokavalio näyttää nostavan riskiä sairastua masennukseen. Kalaöljyn kaltaiset ravintolisät voivat auttaa masennuspotilaita ilman haitallisia sivuvaikutuksia.
Sosiaalinen pääoma tarkoittaa talkootyön kaltaista, pyyteetöntä yhdessä tekemistä ja toisten auttamista. Tällainen pääoma ehkäisee masennusta tehokkaasti.
Lähteinä on käytetty viranomaistiedotteita, televisiodokumentteja, asia-artikkeleita ja suomen- ja englanninkielellä julkaistuja lääketieteellisiä tutkimuksia.
Työterveyslaitoksen ylilääkäri Teija Honkonen haluaisi masennustoipilaiden avuksi kevennettyjä tai lyhennettyjä työviikkoja. Täysi paluu työelämään helpottuisi. Masennuksen alkuvaiheessa tarjottavat tehokkaat tukikeinot puolestaan säästäisivät paljon, monessa mielessä.
– Suomessa työkyvyttömyyttä aiheuttavat suuret sairausryhmät ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ja mielenterveyshäiriöt. Kummastakaan ryhmästä ei löydy yhtä yksittäistä sairautta, joka aiheuttaisi yhtä paljon työkyvyttömyyttä kuin masennus. Tämä koskee sekä miehiä että naisia. Ja vaikka julkisuus on nostanut esiin asiantuntija-ammatit masennuksesta puhuttaessa, niin täytyy muistaa, että työntekijäammateissa jäädään kaksinkertaisesti eläkkeelle työkyvyttömyyden takia.
Psykiatrian erikoislääkäri Honkonen muistuttaa, että masennus sairautena ei ole Suomessa lisääntynyt. Mutta työssä jokin on muuttunut.
– Työssä kuin työssä vaaditaan nykyisin aloitekykyä, keskittymistä ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Hoitamattomana masennus ja monet muutkin mielenterveyden häiriöt alentavat juuri näitä taitoja.
Masennuksesta toivutaan, kunhan oikea hoito järjestyy. Lyhyitä psykoterapioita, jotka ovat tehokkaita ja suhteellisen halpoja, pitäisi tarjota heti masennuksen alkuvaiheessa, jos työterveyshuollossa tarjottava muu vuorovaikutuksellinen tuki ei riitä.
– Keskustelu auttaa alkuvaiheessa. Monelle olisi riittävä apu, kun pääsee jonkun kanssa yhdessä etsimään omien ongelmiensa ratkaisua. Lääkehoitoa tarvitaan, kun on kyse vakavammasta masennuksesta.
Se vähemmistö, jota kuitenkin kohtaa syvä, työkyvyn vievä pitkäaikainen masennus, saisi tarvittaessa pitkäkestoisempaa kuntoutuspsykoterapiaa. Tähän riittäisi sitten rahaa.
Honkonen painottaa, että työpaikalle pitäisi kehittää kaikkien tuntemat yhteiset pelisäännöt varhaiseen puuttumiseen ja työntekijän työkyvyn tukemiseen.
Mistä tila masennustoipilaalle?
– Työtaistelun aikaisen ylityökiellon aikana huomattiin, miten paljon ylitöitä tehdään. Porukka on vedetty hirveän kireälle. Onko siellä tilaa hivenen hitaammalle?
Tätä kysyy Metalliliiton työsuojelusihteeri Marjut Lumijärvi. Hän kannattaa lämpimästi osasairauspäivärahan ja kevennetyn työn kaltaisia keinoja, joilla masennustoipilas pääsee takaisin kiinni työelämään. Ja ihmisten pariin. Vaikka masentunut helposti hakeutuu yksinäisyyteen, todellisuudessa hän tarvitsee toisia ihmisiä. Mutta ongelmana on se, että jousto ja väljyys ovat kadonneet työpaikoilta viime laman ja kiireen myötä.
Kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus, syrjintä ja paha olo töissä voivat johtaa myös fyysiseen kipuiluun.
Lumijärvi on nähnyt omassa työssään, että masennusdiagnoosi voi olla se polku, jolla päästään työkyvyttömyyseläkkeelle, kun ei millään enää jakseta.
– Metallialalla työ on raskasta. Monenlaisia rappeutumasairauksia ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksia yritetään hoitaa. Niiden takana voi olla masennus. Ihmiset kipuilevat ja vaivaantuvat vaikeasta elämäntilanteestaan. Ja sitten he pääsevät työkyvyttömyyseläkkeelle masennusdiagnoosilla.
Lumijärvi oikoo myös käsitystä työn luonteen muutoksesta.
– Eivät työt ole tulleet vain vaativammiksi kuten usein väitetään. Ne ovat voineet tulla myös tylsemmiksi, haasteettomammiksi ja ositetummiksi. Haastetta pitää olla sopivasti. Tyytyväisimpiä työntekijöitä ovat ne, jotka saavat tehdä kokonaisuuden alusta loppuun.
Masennusta on monenlaista ja monenlaisista syistä johtuvaa. Siksi siihen pitää olla myös monenlaisia hoitoja, Lumijärvi vaatii.
– Meillä on ylipäänsä hirveä usko lääkkeiden kaikkitekevään voimaan. Minusta yhdistelmästä (lääkkeestä ja terapiasta) saadaan paras tulos. Lääkkeillä voidaan hoitaa esimerkiksi unettomuutta. Ja lääke voi olla se tekijä, joka saa masentuneen lähtemään mukaan asioihin. Aloitekyvyn puute, se että ”ei saa tehdyksi”, on tyypillistä masentuneelle.
Lumijärvi on tietoinen liikunnan merkityksestä yhtenä masennuksen hoitokeinona.
– Liikunnassa erittyy paljon endorfiinejä eli elimistön mielihyvähormoneja. Niiden vaikutuksesta mieliala ja kipukynnys nousevat, verenpaine laskee ja keskittymiskyky paranee, toteaa Lumijärvi.
Terapiaa haluava ei sitä hevillä terveyskeskuksen kautta saa.
– Esimerkiksi Helsingissä ei masennuksen takia saa psykiatrian poliklinikalta aikaa, ennen kuin on kokeillut työterveyshuollossa tai terveysasemalla vähintään kolmea eri mielialalääkettä.
Lumijärvi on huolissaan työterveyshuoltojen kilpailuttamisesta. Mielenterveyden ongelmista työntekijä pystyy puhumaan silloin, kun hän tuntee luottamusta työterveyshoitajaan tai lääkäriin.
– Näissä asioissa tuttuus on valttia. Mutta juuri kun työpaikan ja sen työntekijät oppii tuntemaan, niin työterveyshuolto kilpailutetaan pois.
Ihan vertaisryhmään
STX Finland Oy:n johtavan työterveyslääkärin Heikki Kaukavuoren oman ajattelun kiusallinen kapeus paljastui. Hän tunnustaa miettineensä, voiko näitä masentuneita nyt laittaa samaan ryhmään ja keskustelemaan.
– Kyllä voi. He tsemppasivat toinen toisiaan erittäin hienosti. Tämä ryhmä toimi aivan yhtä hyvin kuin esimerkiksi vertaistukiryhmä tupakan vieroituksessa.
Ryhmän kokoaminen ja pätevän vetäjän saaminen vaatii ehkä vaivaa, mutta Kaukavuoren mielestä tällainen depressiokoulunakin usein vedetty vertaistuki toimii hyvin.
Kaukavuori ei edusta sitä lääketieteen koulukuntaa, jonka mukaan masennus pitää ensin hoitaa ”pois” ennen kuin työhön voidaan palata.
– Ensimmäisiä hoitoja masennukseen on onnistuneiden elämysten saaminen. Kotisohvalla maatessa aika harva saa onnistumisen elämyksiä.
– Ja miesvaltaisella alalla työ on usein aika keskeinen tekijä elämässä. Jos se jää pois, jää vain vähän jäljelle.
Kaukavuori kertoo, että telakkayhteisössä panostetaan työhön paluuseen, ei vain fyysisten sairauksien vaan myös mielenterveysongelmien kohdalla. Työntekijälle tarjotaan työhön paluuta aktiivisesti vaikka työkokeilun nimellä aina kun aihetta löytyy.
– Silloin vaaditaan esimieheltä asian hivenen elegantimpaa esittämistä, miksi on kevennetty tai lyhennetty työpäivä. Mutta olen huomannut, että kaikkein parasta työntekijän kannalta on se, että hän itse kertoo sairauslomansa syyn. Ja niin monet tekevätkin.
Masennus voi johtua myös jostain elimellisestä sairaudesta. Kaukavuori sanoo, että esimerkiksi löytämättä jääneitä kilpirauhasen vajaatoimintoja on yllättävän paljon.
Puhutaan myös reaktiivisesta masennuksesta. Esimerkiksi kiusaamistapaukset ovat aina vakavia asioita.
– Töiden järjestäminen oikeudenmukaisesti, tasa-arvo ja kaikki muut turhautumisen ehkäisytemput pitää käyttää. Silloin ei tarvitse diagnoosia määritellessään miettiä, onko työntekijä ahdistunut ja masentunut vai vain uupunut ja turhautunut.
Yt-neuvottelujen takia kaihdetaan työterveyshuoltoa?
– Työntekijät eivät uskalla valittaa masentuneisuudestaan työterveyshuollossa. He pelkäävät olevansa sitten yt-neuvotteluissa ensimmäisenä lähtijänä. Psykiatrian erikoislääkäri Eero Riikonen tuntee masennuksen ja suomalaisen työelämän.
Osuuskunta Toivossa Helsingissä, jossa Riikonen työskentelee, pyritään ”valmennukselliseen” otteeseen. Ei lokeroida, ei määräillä, katsotaan mistä on kulloinkin paras apu. Koska asiakkaan masennus koostuu yleisesti mitä monimutkaisimmasta seoksesta suruja, huolia, vastoinkäymisiä ja vaikka huoltajuusriitoja tai työpaikkakiusaamista, ei hoitokaan voi olla mitenkään yksioikoista.
– Joillakin voi toimia tämä kaava: yksi lääke – sairauslomaa – takaisin töihin. Mutta näillä konsteilla ei päästä monenkaan kohdalla hyvään tulokseen.
Riikonen toteaa, että lyhyiden terapioiden hyvät vaikutukset eivät eroa pidemmistä millään muulla tavalla kuin siinä, että ne ovat lyhyitä. Ja näin myös halvempia.
Riikonen hämmästelee sitä, että lääketieteellinen koulutus Suomessa on niin tavattoman lääkekeskeistä.
– Suurin osa sairauksista on sellaisia, että lääkityksellä on vain pieni osa sairauden hoidossa.
– On arvovaltaisia tutkimuksia, jotka kyseenalaistavat kokonaan masennuslääkkeiden hyödyt. Pieni varaus on siinä, että jos ne auttavat, auttavat ne lähinnä vakavissa masennuksissa.
Tästä huolimatta Riikonen kuvaa, että psykiatrina hänen on vaikea olla käyttämättä masennuslääkkeitä.
– Ihmisen päänuppi on niin merkillinen, että usko siirtää vuoria. En vastusta masennuslääkkeiden käyttöä juuri siitä syystä, että ihmiset uskovat, että niillä on vaikutusta. Ja jos on vaikea masennus, on todella vaikea välttää lääkityksen aloittamista.
– Sukupuolisen halun katoaminen kokonaan tai osittain, painonnousu, suun kuivuminen, unettomuus, nämä kuuluvat lääkkeiden sivuvaikutusten kärkeen. Mutta vaikutukset ovat yksilöllisiä. Usein kuulee jonkin lääkkeen dramaattisista sivuvaikutuksista ja sitten seuraava kaveri sanoo samasta lääkkeestä: ei mitään.
Riikonen kuvaa, että sivuvaikutuksista on eettistä kertoa, mutta tiedon kertomisella potilaalle on oltava oikea tapa ja ajoitus. On tunnettua sekin, että esimerkiksi verenpainelääkkeet ja kortisonit vaikuttavat mielialaan.
Virallisella lääketieteellä ei näytä olevan intressiä keksiä muuta kuin lääkkeitä masennuksen hoitoon. Esimerkiksi liikunnan tiedetään tehoavan lieviin masennuksiin. Kirkasvalolamppu tehoaa kaamosmasennukseen.
Riikonen palaa vielä työterveyshuollon toiminnan puutteisiin.
– Työterveyshuolto menee tällä hetkellä väärään suuntaan. Työterveyshuolto on pitkälti rahantekokone, joiden takana on kansainvälisiä sijoittajia. Heitä ei kiinnosta hoitojen laadullinen kehittäminen.
Länsimainen ruoka on osasyyllinen masennukseen. Niin uskoo ravitsemusterapeutti Marja Ruuti helsinkiläisestä lääkäriasema Sofianovasta.
– En usko, että vääränlainen ravinto on koskaan ainoa syyllinen. Mutta osasyyllinen se on, toteaa Ruuti.
– Psyyke ja keho ovat täydellisessä yhteistyössä keskenään. Psyyken toiminta ja oma mieli ovat osittain silkkaa kemiaa. Ja ravinto vaikuttaa siihen.
Ruuti muistuttaa, että lapset sairastavat kakkosiän diabetestä hälyttävän paljon. Yli puolella suomalaisista verensokeri on koholla. Tiedetään, että sokeritasapainon ailahtelut vaikuttavat voimakkaasti mielialaan, ja diabetes kohottaa riskiä sairastua masennukseen. On ihan terveen maalaisjärjen käyttöä miettiä sitä, miten ruokavaliomuutoksilla voidaan hoitaa masennusta, Ruuti innostaa.
Perinteisen yliopistollisen koulutuksen saanut Ruuti ei ole enää 20 vuoteen uskonut, että ”monipuolinen, suomalainen ravinto” riittäisi aivojen ja mielen hyvinvointiin.
– Siinä tavallisessa suomalaisessa ruoassa on liikaa teollisesti muokattuja rasvoja ja liikaa valkoisia jauhoja. Se on ylipäänsä liian viljavoittoinen. Siitä puuttuu hyviä, luonnonmukaisia rasvoja ja kasviöljyjä, siitä puuttuu kasviksia, siitä puuttuu kuituja, luettelee Ruuti.
– Tämä kaikki johtaa siihen, että suolisto on huonossa kunnossa. Verensokeri on koholla. Tärkeitä ravintoaineita puuttuu. Liika syöminen aiheuttaa ihmisessä hiljaista tulehdusta. Tämä vaikuttaa todella paljon aivojen ja hermoston toimintaan.
– Terveellinen vähähiilihydraattinen ruokavalio, jossa on runsaasti kasviksia, on todella hyvä masentuneelle. Se pitää verensokerin tasaisena ja suoliston kunnossa.
Aivojen eli samalla mielen hyvinvointi tarvitsee luonnonmukaisia rasvoja, pähkinöiden, siementen, avocadon, oliiviöljyn, rypsiöljyn kaltaisia rasvoja. Ruuti suosittelee hylkäämään kaiken teollisesti kovetetun rasvan eli esimerkiksi margariinin.
Ruuti on omalla vastaanotollaan nähnyt, että antibiootit ovat omiaan sekoittamaan suoliston toiminnan. Kun hänen asiakkaansa pääsevät antibioottikierteestä ja ruoansulatuskoneisto pystyy taas virtauttamaan elimistölle tarvittavat ravintoaineet, tapahtuu usein ihme.
– Asiakkaani sanovat, että kuin harmaa kaapu otettaisiin pois päältä, mieli kirkastuu.
”Syö särkeä, se kasvattaa järkeä”. Jo kauan sitten suomalaiset tiesivät, että kalojen hyvät rasvahapot ovat välttämättömiä aivojen – ja mielen – terveydelle. Samasta todistavat ne nykyaikaiset lääketieteelliset kokeet, joissa kalaöljykapseleilla on hoidettu menestyksekkäästi masennuspotilaita.
Kalaöljykapseleiden kaltaiset ravintolisät voivat siis tukea masennuksesta tervehtymistä. Ruuti suosittelee myös jonkin monivitamiini-hivenainevalmisteen nauttimista.
Masennuksesta paranee – entä työelämästä?
Masennuksen ennuste sairautena on hyvä. Kun masentunut uskaltaa lähteä hakemaan apua, tulevaisuus on toivoa täynnä. Tämän todistaa otos niistä kertomuksista, joita masennuksesta kärsineet metalliliittolaiset ovat meille lähettäneet.
Mutta miten parantua työelämästä?
Pitää mennä psykiatrin tai psykologin puheille, sen sanon sille, joka tuntee itsessään masennuksen oireita. Minulla on masennuksesta nyt muutama vuosi, enkä ole katkera. Käytän edelleen masennuslääkettä, se on hyvä lääke eikä siitä tule riippuvuutta. Minulla masennus on ollutta ja mennyttä.
Juuri ennen sairastumistani tähän hirveään tautiin tein valtaisia ylityömääriä. Ei minulla ollut edes rahapula, mutta innoissani vaan tein. Muisti katkoi ajoittain. Särki milloin mitäkin.
Työnjohtaja vain haukkui, että olen paljon poissa. Ei se haukkumalla parane. Menin muutaman kerran sairaalaan. En tiennyt itsekään mikä minulla on. Mutta sain hyvät lääkkeet ja paranin.”
Juha sanoo viettävänsä nyt tasapainoista elämää. Hän hiihtää, juoksee ja pyöräilee. Hänen ruokavalionsa on esimerkillisen terveellinen itsepoimittuine marjoineen ja sienineen. Juhan nimi on muutettu.
Tällä kertomuksella haluan tuoda omalta osaltani julki sen, että toisin kuin työnantajaleiri väittää, entistä raadollisemmaksi muuttunut työelämä, sukupuolisyrjintä, vääränlaiset ihmiset esimiehinä, työntekijän olemattomat mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä ja työpaikoilta hävinnyt solidaarisuus sekä tämän vallitsevan talousjärjestelmän luoma pelon ilmapiiri upottavat varsinkin "maan hiljaiset" ja tunnolliset työntekijät masennuksen suohon hyvin helposti.
Tuotantoa oli alettu "tehostaa" hakemalla mallia autotehtaiden liukuhihnatyöskentelystä, ja päälle tuli vielä talouslama. Ilmapiiri työmaalla alkoi entisestään kiristyä, työt alkoivat vähetä, irtisanomiset ja lomautukset alkoivat. Syksyllä 2009 huomasin olevani eniten lomautettujen joukossa; kaikki naisia, pari vapaaehtoista miestyöntekijää lisänä. Lomautusten jatkumisesta ilmoitettiin tekstiviesteillä, mitä sitä nyt suotta mitään papereita lähetellä. Minut määrättiin(yllätys, yllätys) tähän tehostettuun sarjatuotantoon - eihän hyvänen aika tällaisiin hommiin voi tiimin miespuolisia työntekijöitä haaskata, koeta nyt ymmärtää ja lopettaa se jurputus epätasa-arvoisesta kohtelusta. ”Hyviä hommia kuule, saa jättää aivot narikkaan, heh, heh!” Esimies pääsi taas näyttämään muijalle, että tässä yrityksessä on omat lokeronsa akoille ja sieltä lokerosta ei lähdetä hyppimään minnekään.
Minulla tuli mitta täyteen. Käteni oli jo aiemmin hajonnut sarjatuotantotöiden vuoksi ja minun oletettiin kiljuvan riemusta, tarjottiinhan minulle sentään nyt jotain tekemistä, ei saa valittaa! Kieltäydyin ja sanoin syyksi, että en aio enää kättäni enempää rikkoa vain sen takia, että firman sisäisessä marssijärjestyksessä naispuolisen työntekijän tulee olla aina nöyrä käskytettävä. Ja siitähän se kaivoon uppoaminen sitten alkoi.
Olin yksin tilanteeni kanssa. Ainoa asia, mikä piti pääni pinnan yläpuolella, oli läheisteni tuki. Kerrottuani miehelleni, että iltalenkkien aikana olin miettinyt, jos lähtisin vain kävelemään lumiseen metsään niin pitkälle kuin jaksaisin ja sitten käpertyisin nukkumaan pois tästä helvetistä, hän sanoi, että hommaan on pakko saada muutos, tavalla tai toisella.
Käteni alkoi oireilla jälleen toistavan työn takia, mutta en uskaltanut lähteä hakemaan sairauslomaa. Kipu jatkui kuitenkin sen verran pahana, että minun oli soitettava työterveyshoitajalle ja pyydettävä lääkäriaikaa työajan ulkopuolelta, ettei tulisi siitäkään sitten mitään huomauttamista. Ihana työterveyshoitaja! Itsehillintäni petti ja aloin itkeä ja tilittää tilannettani. Olin sisältä täysin säpäleinä ja häkissä, josta ei tuntunut löytyvän mitään reittiä ulos. Kerrankin joku kuunteli ja oli puolellani! Sain uutta voimaa ja aloin tosissani miettiä ratkaisua tilanteeseen.
Sanouduin irti työstäni keväällä 2010. Sain lääkäriltä todistuksen, että käteni eivät kestä jatkuvia, toistavia työliikkeitä sisältäviä tehtäviä. Työvoimatoimistossa tapasin yllätyksekseni hyvin sympaattisia ja asiaani ajavia virkailijoita.”
Teija voi nyt hyvin. Hän ei halunnut jäädä metallialalle, vaan kouluttautuu tällä hetkellä uuteen ammattiin. Hän sanoo nauttivansa opiskelusta. Teijan nimi on muutettu.
Mihinkään itsesyytöksiin ei kannata mennä. Masennus on inhimillinen reaktio johonkin, eikä ihminen ole siihen itse millään lailla viallinen. Tärkeintä on hakea apua.”
Mika arvelee nyt, että osaksi hänen masennuksensa taustalla voivat olla nuoruudessa ja aikuisenakin sattuneet kolarit. Niissä saadut päävammat jäivät tarkasti tutkimatta ja samalla myös hoitamatta. Mutta vähäinen ei ollut työnkään osuus.
”Monet ovat sanoneet, että työ siellä oli ihan raskaimmasta päästä, vaikka nyt sen sanotaan paljon muuttuneen. Se oli yksitoikkoista ja pakkotahtista, vieläpä kiivastahtista. Liinaa ei periaatteessa saanut pysäyttää kuin ihan äärimmäisessä tapauksessa. Kellotettu oli ne ajat, minullakin oli työvaihetta kohden kaksi minuuttia.”
Työpaikalla tuli ristiriitoja, ja Mika joutui siellä kiusauksen uhriksi. Hän sai sairauslomaa ja hän saattoi jatkaa aiemmin aloitettua hyvää hoitosuhdettaan yksityiseen terapeuttiin. Mutta työpaikalta ei järjestynyt vaihtoehtoa raskaalle vuorotyölle.
”Lääkäri toki kirjoitti, että minut on siirrettävä välittömästi päivävuoroon. Mutta siinä sanottiin, että sitten kun sopiva työtehtävä vapautuu, mikä ei kovin helpolla vapautunut.”
Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Mika uskoo, että hän voisi toisenlaisella suhtautumisella olla edelleen työelämässä.
”Nimenomaan työpaikalla en olisi tarvinnut paljon mitään apujakaan, käytännön järkeä vain! Olisi ollut järkevää tekemistä ja päivävuoro, ja Kela olisi maksanut tällaisen väliaikaisen ”virkistäytymisen”. Mutta se jäi puuttumaan, enkä osannut sitä silloin itse hakea.
Olen huomannut, että liikunta auttaa, samoin se, että syö hyvin ja monipuolisesti. Lääkärit ensin vähättelivät, ettei tämä pelkästään sillä hoidu, mutta kyllä ruoalla on iso merkitys. Olen käyttänyt myös kalaöljykapseleita, niistä on hyötyä. Pähkinöistä ja kokoviljatuotteista, olen huomannut että niistäkin on apua.”
Mika kysyy aiheesta, vaikka hän nyt selviytyykin eläkkeellä ja elämässä:
”Jos johonkin tuotantolinjaan tai koneeseen kohdistui uhka, niin tehtaalla toimittiin välittömästi. Miksi ei ihmisten kanssa?”
Mika käy nyt osa-aikaisessa työssä eräässä oppilaitoksessa. Hän pitää sitä mielekkäänä toimena. Mikan nimi on muutettu.
Keijo rohkaisee, ettei kannata pelästyä jos tavallinen lääkäri kehottaa kysymään neuvoja psykiatrilta.
”Psykiatri osaa hahmotella psyykkisen kokonaisuuden paremmin ja tuntee alan lääkkeet.
Olen sairastanut masennuksen useita kertoja… Lääkkeet ovat parantuneet vuosien saatossa, mutta mitään pikalääkitystä ei masennukseen valitettavasti ole. Olen käyttänyt mielialalääkettä jatkuvasti jo vuosia masennuksen uusiutumistaipumuksen vuoksi.
Jos masennus uusiutuu, suosittelen hakeutumaan psykoterapiaan. Ensimmäinen yksilöterapiani ei onnistunut, monesti tuntui kuin olisin puhunut tyhjälle seinälle. Kauan sen jälkeen pääsin ryhmäpsykoterapiaan, joka oli vapauttava ja hyödyllinen kokemus. Sen jälkeen olen uskaltautunut uuteen yksilöterapiaan. Tosin se edustaa toista koulukuntaa eli kognitiivista terapiaa kuin ensimmäinen terapiani, joka oli kai psykoanalyyttistä. Toinen yksilöterapiani on jatkanut ryhmäterapiani hyvistä tuloksista eteenpäin ja auttanut minua hyväksymään paremmin itseni epätäydellisenä ihmisenä ja valmentanut minua kärsivällisyyteen esiin tulevien ongelmien edessä. Työtä ja aikaa terapia on tosin vaatinut.
Lääkkeet ja terapia maksavat paljon, mutta jos työkyky ja palkkatulot säilyvät, niin työn jatkaminen on taloudellisesti edullisempaa kuin eläkkeelle jääminen.
Jos masennus iskee, on syytä mennä keskustelemaan lääkärin kanssa omasta olostaan. Ainakaan ei kannata jäädä yksin ongelmansa kanssa.”
Keijo kertoo olevansa nyt melko tyytyväinen omaan elämäänsä. Hän allekirjoittaa kirjeensä nimimerkillä Masennuksen kokenut ja lopettaa sen näihin sanoihin: ”Tunnelin päässä on valoa.” Keijon nimi on muutettu.
Olinko minä masentunut koska olin alkoholisti vai alkoholisti koska olin masentunut? Se onkin hyvä kysymys.” Näin sanoo nimimerkillä Jorma esiintyvä metalliliittolainen. Lue Jorman ja viiden muun metalliliittolaisen rehelliset ja koskettavat tarinat omasta masennuksestaan, sen syistä ja masennuksesta selviytymisestä:
Sarin tarina
Jorman tarina
Matin tarina
Vesan tarina
Leenan tarina
Lassen tarina
Yhdysvaltalaisen psykologi Steve Ilardin resepti suomalaisten gurujen höysteillä maustettuna. Ilard on julkaissut kirjan ”The Depression Cure: The Six-Step Programme to Beat Depression Without Drugs” (Kuuden askeleen ohjelmalla voittoon masennuksesta ilman lääkkeitä).