Henkilövaalit koukuttavat kansalaisia. Tammikuun presidentinvaalit saavat kansan liikkeelle kuten aiemminkin, arvelee Risto Uimonen. Tulossa on kovat vaalit, mutta ei Nato-vaalit, Uimonen arvioi.
Suhtautumisen muutos presidentti-instituutioon näkyy tämän talven vaaleissa monella tapaa. Kaikilla varteenotettavilla puolueilla on oma ehdokkaansa, eikä koalitioita ole rakennettu vaalin ensimmäiselle kierrokselle toisesta puhumattakaan. Ehdokkaina ovat nuorimies Paavo Arhinmäki (vas), monta valtiomieskonkaria ja politiikan kenttää hämmentänyt perussuomalaisten Timo Soini (ps.).
Vaikka vaalimantra tuppaa puuroutua paneeleissa ja väittelytilaisuuksissa, hiljalleen erotkin ehdokkaiden välillä kirkastuvat.
– Suurimmat erot liittyvät isoihin kysymyksiin, kuten Euroopan unioniin ja osin Natoon. Nato-vaalia ei kuitenkaan ole tulossa, sillä aiemmin Nato-myönteisimmät Paavo Lipponen (sd.) ja Sauli Niinistö (kok.) liputtavat nyt hallituksen linjan puolesta. Hallitus on päättänyt, ettei tällä vaalikaudella aiota liittyä puolustusliitto Natoon, Uimonen sanoo.
Hän arvelee, että presidenttiehdokas Arhinmäki ei kykene kääntämään keskustelua, sillä muiden presidenttiehdokkaiden argumentit ovat jo tiedossa. Arhinmäki on voimakkaasti liputtanut Nato-vastaisuudellaan.
– Vähän se ihmetyttää, kun kyseessä on nuori mies ilman menneisyyden painolastia. Natolla ja Venäjällä on syvemmät keskinäiset suhteet ja yhteistyö kuin Suomella ja Natolla. Suomikin on aika syvällä yhteistyössä, vaikka ei jäsen olekaan, Uimonen tuumaa.
Euroopan unionin kohtalo ja euron tulevaisuus sen sijaan jakavat presidenttiehdokkaita Natoa enemmän.
– Paavo Väyrynen (kesk.) on aivan omassa kategoriassaan, kun on lähtenyt manaamaan euron loppumista, esittänyt pohjoismaista rahaliittoa kenties kruunun ympärille ja jopa markkaa takaisin. Edes Soini ei ole mennyt näin pitkälle EU- ja euro-vastaisuudessaan.
Ehdokkaiden suhtautumisessa kotimaan politiikkaan Uimosen on vielä vaikeampi keksiä eroja niin pitkäaikainen politiikan seuraaja ja tulkitsija kuin onkin.
– Jokainen ehdokas on oman poliittisen viitekehyksensä jäsen. Niinistö liikkuu oikeisto–keskusta-akselilla. Vasemmistolaisia sävyjä hänestä ei löydy, jos unohdetaan työväenhenkinen retoriikka. Se on kuitenkin vain poliittista retoriikkaa, eikä Niinistön perimmäistä aatemaailmaa.
– Lipponen edustaa vasemmistopuoluetta, mutta liikkuu myös poliittisessa keskustassa, joidenkin mielestä liiankin paljon poliittisessa oikeistossa. Mielestäni hän ei edusta oikeistoa, vaan maltillista, eteenpäin suuntaavaa sosialidemokratiaa. Lipponen on hyvin länsimielinen, mutta länsimainen organisaatiohan EU on, Uimonen huomauttaa.
Uimonen oli Ahjo-lehden haastattelussa marraskuussa Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan presidenttivaalitentin jälkeen. Kaikki ehdokkaat eivät päässeet paikalle, mutta paikalla olleista Timo Soinista, Paavo Väyrysestä, Sauli Niinistöstä ja Pekka Haavistosta (vihr.) kenet tahansa Uimonen olisi kelpuuttanut EU-argumenttien perusteella Suomen presidentiksi.
– Jopa Soini on syventänyt argumentaatiotaan. Sutkaukset ja letkaukset eivät toimi, kun puhutaan syvällisistä asioista, kuten EU:n ytimestä ja eurosta. Tässä mielessä Soini on petrannut asemiaan ja voi yllättää, kuten aiemminkin.
– En väheksyisi myöskään Eva Biaudeta (r.) enkä Pekka Haavistoa, joilla molemmilla on vankka poliittinen kokemus.
Riippuen siitä, miten vaalien ensimmäisellä kierroksella 20. päivä tammikuuta käy, sekä Soini että Biaudet saattavat Uimosen mielestä yllättää.
– Kuka tahansa viidestä kärkinimestä saattaa selvitä toiselle kierrokselle Niinistön lisäksi. Niinistö on gallupien mukaan kaukana edellä muista, mutta hänen etumatkansa supistuu. Asetelma toisella kierroksella on uusi, ja Niinistö joutuu silloin koville. Jännittävää on, ajattelevatko äänestäjät ensikierroksella, ettei Niinistöä kannata äänestää, koska hänet valitaan kuitenkin jatkoon. Vuonna 2000 vaaleissa haluttiin äänestää toiselle kierrokselle Elisabeth Rehn, jotta Paavo Väyrynen ei pääse toiselle kierrokselle. Nyt äänestäjät saattavat taktikoida, äänestääkö Väyrystä, ettei Soini pääse toiselle kierrokselle tai päinvastoin, Uimonen pohtii.
Presidentinvaalit ovat olleet suomalaisille mieluisia jo silloin, kun valittiin valitsijamiehiä. Kekkosen ajan henki puhkuu selkämme takana.
– Henkilövaalit ovat helppoja: voi mieltyä henkilöön tai kannattaa aatetaustansa mukaista henkilöä. Medialle henkilövaalit ovat sikäli helppoja, ettei tarvitse kaivella taustoja ja yrittää selvittää lukijoille ja kuulijoille niinkin vaikeita asioita kuin euron tukeminen, sen vaikutukset, syyt ja seuraukset.
Media myös villiintyy presidentinvaaleista. Kekkosen jälkeinen mediasukupolvi on tavannut aloittaa julkisuudessa spekuloinnin seuraavasta vaalista melkein heti kun edellisestä on päästy. Välillä osa mediaväestä on villiintynyt niin, että on menty penkomaan presidenttihdokkaiden roskapusseja, tarkasteltu ympäristöystävällisyyttä ja kulutuskäyttäytymistä puhumattakaan, että puolisot tuodaan garderobeineen esille heti, kun heiltä vain saa luvan. Varmaa on, että näissäkin vaaleissa pressavaalijuttuja syntyy tuhansia, ehkä kymmeniä tuhansia.
JSN:n puheenjohtajana Risto Uimonen toivoo, ettei media riehaannu liikkaa ja ylilyönneiltä vältyttäisiin. Nimittäin suhteessa presidentin valtaoikeuksiin vaalit ovat kaikessa vouhotuksessaan aivan ylimitoitetut.
Viihdettä, Uimonen sanoo.
Risto Uimonen toimii Julkisen Sanan Neuvoston JSN:n puheenjohtajana. Hän on mm. Kalevan päätoimittajana ja Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajana seurannut ja analysoinut vuosikymmenet suomalaisia kansanvaaleja.