Suuret autotalot tekevät päätökset pääkonttorissa, mutta jokaisessa toimipisteessä on oma pääluottamusmies. Herttoniemen VV-Auton pääluottamusmies Mika Lindblad haluaisi, että pääluottamusmiehet valittaisiin konsernitasolla, jotta työntekijöillä olisi yksi vahva ääni.
Väylän avaajana Mika Lindblad
Työpaikka: VV-Autotalot Oy / VV-Auto Helsinki
Työntekijöitä: 135
Luottamusmiestunnit: 10 tuntia viikossa
Luottamusmiesura: Pääluottamusmies vuodesta 2007. Aiemmin nimellinen pääluottamusmies neljän työntekijän Mariankadun Stockmannilla.
Nuoresta iästään huolimatta 32-vuotias Mika Lindblad on jo kokenut ay-aktiivi. VV-Autotalot Oy:n Helsingin Herttoniemen pääluottamusmiehenä hänellä on kolmas kausi menossa. Pääluottamusmiehen ja ammattiosasto 337:n tehtävien lisäksi Lindblad toimii erilaisissa valtakunnallisissa luottamustehtävissä.
Autoalan ongelmana Lindblad näkee luottamusmiesjärjestelmän ja yrityksen päätöksenteon erilaisuudet.
– Päätöksenteko työnantajan puolelta tapahtuu yrityksen pääkonttorissa, mutta eihän meillä ole edustajaa siellä. Keskustelua on vaikeaa käydä, kun pääluottamusmiehiä on useita. Esimerkiksi yt-laki edellyttää, että tietyistä asioista käydään yrityksessä yhteistoimintaa, mutta kuka meidän luottamusmiehistä on se, joka edustaa työntekijöitä, Mika Lindblad kysyy. Hän huomauttaa, että luottamusmiehillä on toimivaltaa vain oman toimipisteensä jäsenten edustajana.
Siksi Lindblad haluaisi autoalalle yrityskohtaisia pääluottamusmiehiä, joiden alla jokaisella toimipisteellä olisi oma luottamusmies. Hän myöntää, että järjestelmä ei ehkä toimisi kaikissa yrityksissä, mutta ainakin isoissa autoliikkeissä, missä toiminta keskittyy tietylle alueelle.
Lindblad kaipaisi myös enemmän keskustelua yrityksen luottamusmiesten kesken.
– Ajoittain soitetaan, jos meillä on joku tilanne päällä, mutta ei meillä ole mitään säännöllistä yhteydenpitoa. Olisihan se hyvä, jos säännöllisesti puisimme asioita yhdessä, eikä tekisi pahaa vaikka ammattiosaston puitteissa järjestettäisiin enemmän yhteistyötä eri työpaikkojen luottamusmiesten kesken. Olisi myös hyvä, jos säännöllisesti pääsisi käymään työnantajan juttusilla.
Mika Lindblad valmistui ammattikoulusta vuonna 1998 ja oli ensin töissä Herttoniemen Autocenter Stockmannilla kunnes toiminta myytiin Metro-Autolle. Silloin hän siirtyi Stockmannin pieneen Mariankadun korjaamoon Kruununhakaan.
– Meitä oli neljä suorapalveluasentajaa, eikä ketään muuta. Se oli mukava paikka. Kukaan ei puhaltanut niskaan, vaan saatiin rauhassa tehdä hommia. Lähin esimies istui Herttoniemessä – tässä talossa.
Vuonna 2004 toiminta lopetettiin Mariankadulla, jonka jälkeen Lindblad oli lyhyitä aikoja kahdessa eri autoliikkeessä ennen kuin hän sai töitä Herttoniemen VV-Autosta.
– Ne muut olivat tilapäisratkaisuja. Minua kiinnosti koko ajan tulla tänne.
Ay-toimintaan Lindblad tuli mukaan heti nuorena, kun Autocenter Stockmannilla Veli Karttunen houkutteli hänet varapääluottamusmieheksi ja ammattiosaston toimikuntaan.
– Siitä se vaan lähti. Niistä ajoista asti olen ollut ammattiosaston touhuissa mukana.
Nuorena oli helpompaa tulla mukaan, sillä toiminnassa oli mukana pari muutakin Lindbladin ikäistä. Osaston muihin aktiiveihin oli tosin vähintään kymmenen vuoden ikäero. Lindblad huomauttaa, ettei ay-toimintaan mukaan tulleille nuorille tule antaa liikaa tehtäviä.
– Sillä tavalla monen saa pelotettua. Siinähän on paljon opeteltavaa. Minullekin jossain vaiheessa tehtäviä sateli melkoisesti. Moneen olen päässyt mukaan, mutta tuntuu että välillä on tullut kerralla liikaa.
Valtakunnallisiakin tehtäviä Lindblad on saanut. Hänet on valittu sekä Työturvallisuuskeskukseen autoalan työalatoimikuntaan että Opetushallituksen autokorjaamoalan tutkintotoimikuntaan.
– Ne ovat näköalapaikkoja. Siellä on työnantajapuolen edustajien kanssa tekemisissä ja on saanut vierailla monissa paikoissa – liikkeissä, tehtaissa ja oppilaitoksissa.
Autoalalla pääluottamusmiesten haasteena on se, että edustaa kahta niin erilaista ryhmää. VV-Autotalot Oy:n Herttoniemen toimipiste on maan suurimpia autoliikkeitä. Metalliliiton piiriin kuuluvia työntekijöitä on noin 135. Heistä korjaamopuolella työskentelee noin 80, ja loput ovat töissä auto- ja varaosamyynnissä, varastossa ja konttorissa. Koko talossa järjestäytymisaste on noin 65 prosenttia.
Korjaamon ja varaosamyynnin puolella järjestäytymisaste on korkea, automyyntipuolella matala. Ongelma on autoalalla tuttu – työntekijäryhmien intressit voivat erota paljonkin toisistaan ja luottamusmiehen on helpompi edustaa omaa ryhmää kuin toista.
– Selkeästi huonommin olen tehnyt jäsenhankintatyötä myyntipuolella. Mutta minusta tuntuu myös, että siellä on osittain pelkoa siitä, että työnantajapuoli katsoo liittoon kuulumista pahalla. Lisäksi Metallityöväen liitto mielikuvana voi tuntua autonmyyjille vieraalta.
Suositus on, että pääluottamusmies valittaisiin toiselta puolelta ja varapääluottamusmies toiselta. Tällä hetkellä Herttoniemen VV-Autossa varapääluottamusmiehen paikka on avoin, sillä tehtävää aiemmin hoitanut varaosamyyjä vaihtoi työpaikkaa.
– Periaatteellinen ongelma on tietenkin, miten vaaleja voi ohjata suosituksella, Lindblad huomauttaa.
Luottamusmiehen tehtävien hoitamisessa on tavallaan yhtäläisyyksiä autokorjaajan työn kanssa – molemmissa on kyse vianselvittämisestä ja vikojen korjaamisesta.
– Parasta luottamusmiehenä olemisessa on, kun saa jonkin asian ratkaistua. Asioiden opiskelukin on mukava, silloin kun joku kysyy jostain asiasta ja sitä saa selvittää.
Pahinta taas on, kun vastapuoli ei hoida asioita ammattimaisesti.
– Tuntuu, että menee välillä henkilökohtaiseksi. Itsekin olen ollut savustuksen alla. Kyllähän tällaiset asiat jää pyörimään päähän työajankin ulkopuolelle. Olen huono sulkemaan pois.
Tällä hetkellä Lindbladia vaivaa eniten pitkäksi venynyt riita palkoista. Käytössä on suoritepaikkajärjestelmä, mutta työnantajan käytännöstä johtuen palkkaerot ovat suuret, vaikka kaksi työntekijää tekisikin vierekkäisillä paikoilla samaa työtä.
Asiasta on neuvoteltu sekä yrityksen sisällä että liittojen välillä. Lindbladin mukaan tilanne näyttää huonolta, eikä hän enää usko, että ratkaisu syntyisi neuvottelemalla. Pääluottamusmiehestä ei tietenkään tunnu hyvältä, kun asiaa ei ole saatu ratkaistua.
– Erityisesti uudet työntekijät tulevat näyttämään listojaan minulle. Ikävä sanoa, ettei asiaan saada nopeaa ratkaisua. Se tekee myös mahdottomaksi sopia tulevasta järjestelmästä.
Muissa asioissa vuoropuhelu työnantajapuolen kanssa toimii paremmin.
– Keskusteluvälit ovat sinänsä hyvät silloin kun päästään neuvotteluihin. Neuvottelualoitetta ei tule työnantajalta ellei ole pakko. Tulee mieluummin ilmoituksena.
Lindblad huomauttaa, että huonot ajat näkyvät nopeasti automyynnissä, mutta korjauspuolella on selkeä viive. Huonoina ajoina korjaamot saattavat, päinvastoin, saada lisää asiakkaita.
– Kun muutama vuosi sitten myynnissä oli alamäki, täälläkin ryhdyttiin henkilöstövähennyksiin. Myynnin puolella oli varmaan tarvettakin vähentää henkilöstöä, mutta ei korjauspuolella. Vanhojen työntekijöiden tilalle on myöhemmin palkattu uusia työntekijöitä.
Syksyn työehtosopimusneuvotteluissa Mika Lindblad toivoo parannuksia palkkarakenteeseen ja työaikakysymyksiin.
– Palkkarakennetta pitäisi selkeyttää ja nykyaikaistaa sekä toimihenkilöiden että korjaamon puolella.
Lisäksi pitäisi saada loppu nykyiselle käytännölle, missä työnantaja kiertää työajanlyhentämisjärjestelmää teettämällä vajaata työpäivää.
– Pääalalla tätä on saatu ratkaistua, mutta meillä on pikkasen poikkeava teksti, eikä tätä ole saatu oikeudenkaan kautta kuriin.
Tes-neuvotteluiden suhteen Mika Lindbladia harmittaa lyhyeksi jäänyt aloitteentekoaika.
– Tekstialoitteiden tekemiseen ei ehditty varautua kun sopimus katkesikin kesken kauden, ja aloitteita pyydettiin lyhyellä varoitusajalla.