Metso Power Oy:n Lapuan tehtaalla tehdään metallista “vihreää”. Pääasialliset markkinat löytyvät vanhojen voimalakattiloiden muutostyöstä myös biopolttoaineilla palaviksi. Tätä ennen tarvitaan parhaimmillaan miltei kolmeasataa suomalaista ammattilaista.
Lapualla on kaunis ilma. Taivas valaisee isoon konepajahalliin vain hieman. Ilmassa sinkoilee tig-hitsistä lähteviä kipinäsuihkuja.
Kartiomaisen terästötterön kapeassa päässä häärää niskat kyyryssa Mikko Jutila. Lapualainen Jutila on hitsaajien eliittiä. Jutila kävelee lieriön läpi sen isommalle suuaukolle ja kertoo.
– Bioenergia on homma, jolla säästellään luonnonvaroja, Jutila sanoo. Hetken kuluttua mies jatkaa.
– Pitäisi säästää tuleville polville. Kaikki ei uusiudu niin kuin pitäisi. Jos tekee tällaista hommaa, on pakko luottaa ja uskoa siihen, Jutila sanoo hitsaamisensa syvemmästä tarkoituksesta.
Metson Lapuan tehtaalla valmistuvat osat muuntavat asennettuina vanhan kivihiilikattilan myös biopolttoaineet pöllytteleväksi. Jutilan kehuman mukaan Metson Lapuan tehtaalla valmistuvat kattilanosat ovat olleet edelläkävijöitä maailmassa jo vuosia.
Jutilan tekemä jälki kartion sisäpinnassa näyttää sauma toisen perään viivasuoralta. Sitä riittää kiertoleijukattilan sykloniksi kutsutussa osassa rimpsu toisensa jälkeen. Kattilan muutoksessa tarvitaan yhteensä kolmea kookasta osaa. Valmistava työ tehdään Lapualla. Kokonainen sykloni koostuu kahdesta kartiosta.
Taivuttelijat Jari Karppi ja Pekka Virkkala vääntävät koneella jämptein ottein paksua umpiterästankoa. Se taipuu yhdeksi osaksi syklonin kartiot yhdistävää monimutkaista kattorakennetta.
– Päivässä taipuu 28 tankoa, Virkkala kertoo.
Metalli vihertyy Lapualla sopivaksi rahaksi ja tätä ennen työksi. Tarkkaa liikevaihtoa ei Lapuan tehtaan tuotantopäällikkö Hannu Porola kerro. Esimerkistä käy yhden kivihiilivoimalaurakan koko muutostyön projektikustannus.
– Kymmenen miljoonaa euroa, Porola kertoo. Lapualla tekee työtä täyspäiväisesti ja jatkuvasti 150 metalliammattilaista – työt tehdään kahdessa vuorossa.
Kesällä luku pistetään toisinaan jopa paremmaksi. Huippusesongin osuessa kesään viitisenkymmentä ihmistä otetaan hetkeksi mukaan vuokratyönvälittäjien kautta.
Metso Power Lapuan tehtaan kirjoilla on jatkuvasti myös 30–40 reissumiehen joukko. Tämä osa porukasta asentaa Lapualla päätökseen saadun työn kokonaisuudeksi voimaloihin eri puolilla maailmaa. Komennusmiehet asuvat Lapuan tehtaan työnjohtajan Heikki Kotamäen mukaan sivu Suomenniemen välillä Kemijärvi–Lahti. Lapualla tekee työtään lisäksi pari Baltiasta talon kirjoille palkattua hitsaajaa.
Kotamäki kertoo asentajan arjesta Metso Power Oy:n komennustyömaalla.
– Vaativaa tekemistä, joka kestää pitkään, Kotamäki sanoo asennustyöstä.
Myös selluteollisuuden soodakattilat taivutellaan biohenkisempään paperintekoon. Se tapahtuu energiaa säästämällä.
– Kattila mitoitetaan siihen, miten paljon sellua tehdään, tuotantopäällikkö Porola kertoo.
Lapuan teräksen taivutus on kerännyt kehut LRQA Finlandilta. Se on osa maailman tunnetuinta jälleenvakuuttaja Lloydsia. LRQA Finland on erikoistunut muun muassa ympäristönhallintasertifiointijärjestelmien myöntämiseen.
– Työ käy ekoteosta, työnjohtaja Kotamäki kertoo kehuista. Jätteiden lajittelu on hallissa hollillaan. Kallista valmistusmateriaalia ei muutenkaan kannata päästää haaskiin.
Pääluottamusmies Ulla Rauhala kehuu hiljan valmiiksi saadun hallin laajennuksen. Kokonsa miltei tuplannut pinta-ala toi väljemmät työtilat. Samalla parani porukan yleinen mieliala.
– Välillä tuntui, ettei pääse liikkumaankaan. Oli ahdasta. Laajennus selvensi myös työpisteitä, Rauhala kertoo.
Rauhala on yksi Metson Lapuan tehtaan naispuolisista hitsaajista, joita on kaikkiaan kahdeksan. Rauhala tekee työtä paitsi konttorissa myös edelleen pajalla.
Hitsaaja Jutilan mukaan hitsaustyössä on silti usein hankalia asentoja.
– Häjy asento, kun täytyy pitää päätä ylhäällä, sanoo Jutila hitsaajan työn fyysisestä kuormittavuudesta. Pientä lepotaukoa saa sentään viettää koska haluaa.
Lapuan tehtaan pääluottamusmies Rauhalan mukaan sairauspoissaolot kohoavat Metso Power Oy:n Lapuan tehtaalla tuotannossa työtään tekevillä kahdeksan prosentin paikkeille tuotannon työtunneista per vuosi. Koko maan keskiarvo on tässä kohden muutaman prosentin alempi. Lapualla sairaslomista reilu osa kertyy tuki- ja liikuntaelinvaivoista.
Hallissa on massiivinen teräskappale. Kattilan kapea osa yhdistää kaksi syklonitorvea yhdeksi kokonaisuudeksi. Se näyttää pyöreältä putkelta. Sen lattiapinnassa seistä törröttää monta tukevasti kiinni hitsattua isohkoa tappia. Niitä sanotaan muurausankkureiksi. Seinäpintaa kiertää perä perään teräväpäisiä piikkejä. Työnjohtaja Kotamäki kertoo tuon ”välitorven” tekemisestä.
– Kokoonpano kestää kaksi kuukautta. Tähän päälle tulee vielä kaiken kukkuraksi tappien paikalleen hitsaus.
Mari Kemppainen ampuu ankkureiksi kutsumiaan pikku metalliväkäsiä kerta toisen perään paineilmapistooli apunaan. Sähäkkä sihahdus napsuu korvaan. Samaa hommaa tekee työparina toimiva Kari Valkama. Yksitoikkoiselta näyttävä työ ei välttämättä ole sitä.
– Ei ole puuduttavaa. Riippuu asenteesta, Kemppainen kertoo. Selän takana luo työn iloja kovalla soiva radio.
– Koulun jälkeen olen ollut metallihommissa, Kemppainen sanoo.
Valkama valmistui hiljan kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi. Ammattia vastaavaa hommaa ei löytynyt. Kaksikko tekee työtä syklonitorven ulkopinnan parissa. Kun työ on tehty, kappale käännetään ja sisäpinnan piikit ja tapit hitsataan paikalleen.
Asentaja Jarkko Viitanen kertoo kulman, josta vihertävyys Lapuan Metso Power Oy:llä katsotaan.
– Työn kautta. Kaatopaikkoja ei kannata kuormittaa liikaa. Hyvä homma.
(JH)
”
Suomen tulisi lähteä laajalla rintamalla – metsiin, peltoihin ja niin asutuksen kuin teollisuuden bioperäisiin sivuvirtoihin nojaten – pyrkimään yhdeksi eurooppalaiseksi bioenergian tuotannon ja käytön mallimaaksi. Olemme pitkällä metsäenergian suurimittakaavaisessa hyödyntämisessä, mutta yksittäisten, energiaa käyttävien kuluttajien tarpeisiin vastaamisessa olemme alkuvaiheessa.”
Näin toteaa TEM eli työ- ja elinkeinoministeriö julkaisussaan ”Bioenergia 2020”.
EU:n jäsenvaltiona Suomella on velvollisuus nostaa uusiutuvan energian osuus koko energian tuotannostaan 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
TEM:n tulevaisuuden kaavailuissa juuri bioenergian lisäyksellä on keskeinen osa, eli kyse on niin sanotusta ”risupaketista”. Kaavailun mukaan metsähaketta käytetään energian tuottamiseen lähes kolminkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Puun osuutta lisätään niissä voimaloissa, jotka käyttävät sekä turvetta että puuta. Lämpökattiloita muutetaan sekä lämpöä että sähköä tuottaviksi, pieniksi yhteistuotantoyksiköiksi.
Ajoneuvoihin polttoainetta myyville jakelijoille asetetaan sekoitusvelvoite, ja vuonna 2020 biopohjaista ainetta pitäisi olla polttoaineessa 20 prosenttia. Biokaasua tuetaan takuuhintajärjestelmällä.
Kaiken yllä kuvatun pitäisi tuoda 700 miljoonan euron investoinnit korjuu- ja kuljetuskalustoon, mikä työllistää merkittävästi konepajateollisuutta eli pääsääntöisesti Metalliliiton jäseniä.
Erilaisilla energiatuilla pitäisi puolestaan päästä laiteinvestointeihin, jotka takaavat vuodessa työtä 8 000 ihmiselle.
Tätä voidaan pitää vähimmäistavoitteena. Suomi voi halutessaan satsata nykyistä enemmän biotekniikkaan ja luoda alalle tuhansittain työpaikkoja lisää. Julkinen tuki tähän on vielä riittämätöntä, kuten TEM:n bioenergiajulkaisussakin tunnustetaan.
”Suomella näyttää olevan opittavaa muutamien Euroopan maiden, kuten Ruotsin, Saksan ja osittain Itävällan, bioenergia-alan kehittämiseen käytetyistä periaatteista ja keinoista (…) edellä mainitut maat ovat verotuksen ja erilaisten tukimuotojen avulla luoneet ensin toimivat kotimarkkinat, joiden tarpeeseen kehitettyjä laite- ja palveluinnovaatioita on alettu viedä laajassa mitassa sopiville vientimarkkinoille. Kehitystyön pohjana ovat olleet kotimaiset varannot ja tarpeet sekä selkeä tahtotila lisätä bionergian osuutta energian loppukulutuksessa.”
(SA)