Heikki Piskonen 2.9.2010
Voiko metallimies ja –nainen olla vihreä? Voiko metalli olla vihreä?
En tarkoita poliittista vihreyttä. Tarkoitan sitä, että ala ja sillä työskentelevät tekevät sellaisia tuotteita sellaisilla tavoilla, jotka auttavat meitä säilyttämään maapallon tuleville sukupolville. Vastaus on ilman muuta kyllä.
Minua ärsyttää ja turhauttaa, kun keskustelu välillä ajautuu tai tietoisesti ajetaan täydelliseen vastakkainasetteluun. Jos puhut ympäristöasioista, sinut leimataan viherpipertäjäksi. Jos puolustat terästeollisuutta, sinut leimataan ympäristöstä piittaamattomaksi menneisyyden vangiksi.
Suomalaisilla metalliteollisuuden työpaikoilla on tehty ja tehdään paljon sellaista, jota voi aidosti kutsua vihreäksi metalliksi. Kyse on tuotantomenetelmien ja tuotteiden kehittämisestä raaka-aineita säästäviksi ja ympäristösuojelun vaatimukset huomioonottaviksi. Aina eivät yritykset tai sen työntekijät tiedä tekevänsä ympäristönkin kannalta hyvää tuotetta tai muuten käyttävänsä puhdasta teknologiaa.
Nämä arjen teot ovat pieniä ja suuria innovaatioita. Usein näitä keksintöjä ja oivalluksia tekevät tuotannossa työskentelevät. He näkevät käytännössä, miten asioita voidaan tehdä paremmin.
Erilaiset energiamuodot tarjoavat uusia mahdollisuuksia metalliteollisuudelle. Nämä uudet mahdollisuudet tuovat työpaikkoja metallimiehille ja -naisille. Nämä työpaikat tulevat niiden työpaikkojen tilalle, jotka yritykset ovat siirtäneet Suomen rajojen ulkopuolelle.
Sen enempää perinteinen kuin uudempikaan metalliteollisuus eivät ole millään muotoa auringonlaskun aloja Suomessa. Kehittämällä uusia ja parempia tuotantomenetelmiä, työoloja, työtapoja ja tuotteita on alalla edessään loistava tulevaisuus. Metallia tarvitaan tulevaisuudenkin laitteissa ja koneissa.
Metalliteollisuudessa työskentelevät voivat aiheellisesti olla ylpeitä ammatistaan ja alastaan tulevaisuuden alana.