RUOTSISSA autoteollisuus syöksyi kriisiin vuoden 2008 syksyllä puhjenneen kansainvälisen taloustaantuman takia. Saabin ja Volvon henkilöautojen yhdysvaltalaiset omistajat GM ja Ford horjuivat konkurssin partaalla ja ruotsalaismerkkien myynti romahti.
Ruotsin hallitus julkisti 11. joulukuuta 2008 ohjelman, jonka mukaan se olisi valmis auttamaan autoteollisuuden selviämiskamppailua 2,8 miljardilla eurolla. Ruotsalaiset ottivat ilmoituksen vastaan tyytyväisinä, koska se antoi ymmärtää, että pääministeri Fredrik Reinfeldtin hallitus koettaa tosissaan turvata autoteollisuuden jatkuvuuden.
Todellisuus on kuitenkin osoittautunut toisenlaiseksi. Se ilmenee ay-julkaisu Dagens Arbeten äskettäisestä yhteenvedosta siitä, miten hallitus on käyttänyt autoteollisuuden tukeen varaamaansa 2,8 miljardin euron pottia.
Tarina on yllättävä. Toistaiseksi siitä on käytetty vasta 0,4 miljardia euroa, vaikka autonvalmistajien alihankintayritykset ovat irtisanoneet 24 000 työntekijää. Raha on käytetty Saabin ostaneen Spykerin lainatakuuseen Euroopan investointipankille.
Hätäapuun varattu 0,5 miljardia euroa on kokonaan koskematta. Se ei ole ihme, sillä hätäapulainoista olisi peritty kahdeksan prosentin korko ja ne olisi pitänyt maksaa takaisin puolessa vuodessa.
Dagens Arbeten analyysissä päätellään, että suurin syy autoteollisuuden kitsaaseen tukemiseen on ollut ideologinen. Porvaripuolueiden hallitus ei ole ollut halukas rahoittamaan teollisuuden rakennemuutosta tukiaisilla, vaan se uskoo markkinoiden hoitavan muutoksen tehokkaimmin. Hallitus on perustellut kielteistä suhtautumistaan suoraan taloudelliseen tukeen myös EU:n määräyksillä, jotka hallituksen mukaan kieltävät suoran tuen.
Dagens Arbetessa tämä tulkinta kiistetään vetoamalla Saksan ja Ranskan tapauksiin. Sekä Saksan että Ranskan hallitukset ovat pönkittäneet autonvalmistajiaan valtavilla summilla. Saksassa tuki on noussut 30 miljardiin euroon, Ranskassa 9 miljardiin euroon. Pääosa tästä tuesta on annettu yrityksille lainojen ja takausten muodossa.
INTIASSA Boschin kahdella tehtaalla Bangaloressa järjestetty hidastuslakko tepsi työnantajaan. Taannehtivasti 1. tammikuuta 2010 voimaan tullut nelivuotinen sopimus maksaa Boschille työntekijää kohti 140 euroa kuukaudessa.
Lakkolaiset vaativat alun perin parannuksia palkkoihinsa ja muihin etuihinsa 270 euron arvosta kuukaudessa työntekijää kohti. Tehtailla työskentelee yhteensä yli 4 200 työntekijää. Lakko kesti kuusi viikkoa.
Kansainvälisen Metallityöväen Liiton IMF:n mukaan työn hidastelu pudotti tuotantoa 40 prosenttia. Tehtailla valmistetaan sytytystulppia, latureita ja muita autonosia Intian autoteollisuudelle ja vientiin.
Mumbain lähellä Punessa Boschin tehtaan työehtokiista ratkesi marraskuussa 2009 lukuun ottamatta tilapäistyövoiman käyttöä koskevia pelisääntöjä. Sopimusta edelsi lähes kolmen kuukauden lakko, johon myös tilapäistyöläiset osallistuivat vakituisen henkilöstön ja harjoittelijoiden rinnalla.
Osapuolet ovat sopineet, että tilapäistyövoimaa koskeva kiista ratkaistaan oikeusteitse. Tehtaan ay-järjestö pyrkii tilapäisen työvoiman käytön lopettamiseen. IMF:n mukaan Punen sopimus vaikuttaa myönteisesti työehtoihin myös Punen laajan teollisuusvyöhykkeen muissa yrityksissä.
NORJASSA metallityöläisten uusi kaksivuotinen työehtosopimus nostaa palkkoja noin kolme prosenttia. Osassa yrityksiä kolmannes korotuksesta käytetään palkkakuopassa olevien naistyöntekijöiden aseman kohentamiseen. Sen toteutustavasta sovitaan paikallisten osapuolten kesken.
Työnantajien järjestö Norsk Industri pyrki alentamaan vähimmäispalkkoja, mutta ammattiliitto Fellesforbundet onnistui päinvastoin korottamaan vähimmäistasoa.
Sovittelijan esityksestä syntynyt sopimus sisältää kohdan, jonka mukaan Fellesforbundet ja Norsk Industri laativat yhdessä maan hallituksen kanssa sektorikohtaisia ohjelmia työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi.
Fellesforbundet alisti neuvottelutuloksen jäsenäänestykseen, jossa äänestäjien enemmistö kannatti sopimuksen hyväksymistä.
GEORGIASSA Kaukasiassa ZFF-rautasulattamon ja Chiaturan kaivosten 2 800 työläistä meni huhtikuun lopulla lakkoon. He vaativat kahden mielivaltaisesti irtisanotun työtoverinsa ottamista takaisin töihin ja 50 prosentin korotusta keskimäärin 185 euron kuukausipalkkoihinsa. Vaatimuslistalla olivat myös 35 päivän vuosiloma ja kaikkien työntekijöiden vakinaistaminen.
Lakon jatkuttua kolme päivää työnantajan asenne pehmeni. Irtisanotut saivat takaisin työpaikkansa ja pätkätyöläiset vakinaistettiin. Lisäksi työnantaja sanoi suostuvansa neuvottelemaan muista vaatimuksista, Kansainvälinen Metallityöväen Liitto IMF raportoi. Nämä edistysaskeleet mahdollistivat lakon lopettamisen.
Teksti Juhani Artto