Aivojen ylikuormitus kaikissa ammateissa on vahingoksi ihmiselle ja työterveydelle. Fyysistä ja tarkkaavaisuutta vaativissa töissä ylikuormitus altistaa työtapaturmille, sanoo tutkimusprofessori Kiti Müller.
Aivojen uupumista on pidetty akateemista, henkistä ja luovaa työtä tekevien riesana.
– Käsitys on väärä. Ajattelua tarvitaan kaikissa töissä. Teetpä mitä työtä tahansa, sinun täytyy miettiä, miten oma työsi sijoittuu kokonaisuuteen ja heijastuu muiden töihin. Perustuotannossa tehdään paljon tiimityötä, ja jokaisen on linkitettävä oma työpanoksensa ryhmän yhteisiin tavoitteisiin. Se vaatii ajattelua ja kuormittaa aivoja siinä missä henkisesti vaativa työkin, Müller huomauttaa.
– Työskentelipä missä tahansa ammatissa, seitsemän päivää viikossa ja 24 tuntia vuorokaudessa avoin yhteiskunta, työaikojen epäsäännöllisyys ja liika kiire töissä rassaavat kaikkia. Tämän lisäksi aivot joutuvat koville valtavasta informaatiotulvasta, jota on vaikea paeta tietoyhteiskunnassa.
Aivojen jaksamisen kannalta erityisen vaativaa on työ, jossa tarvitaan silmien ja käsien yhteistoimintaa. Esimerkiksi metallin työstäminen, hitsaaminen ja kokoonpanotyö vaativat herkkiä silmähavaintoja ja käsitarkkuutta.
– Käden taidot ovat ihmiselle hyvin monella tavalla merkityksellisiä. Käden edustus aivojen ja liikeaivojen kuorelle on poikkeuksellisen suuri, erityisesti peukalon ja etusormen käyttö. Tällainen työ vastaa melkein kolmanneksen liikeaivokuoren hermorasituksesta. Silmien ja käsien yhteistyö on kognitiivisesti ja motorisesti varsin vaativaa, jota ohjaavat aivojen otsalohkot ja tiedonkäsittelymekanismit.
Müller korostaa, että mitä vaativampaa motorista toimintaa eli molempien käsien käyttöä ja pikkutarkkuutta työ edellyttää, ja jossa vielä täytyy ottaa huomioon ympäristö, sitä herkemmin aivot altistuvat ylikuormitukselle.
– Jos työ on kiinteästi liitetty automatisoituun prosessiin, jonka rytmiin työntekijän täytyy itsensäkin saada rytmitettyä, otsalohkot ohjaavat sitäkin, ja ne ovat erityisen herkät ylirasitukselle. Yhteys aivojen ylikuormitukselle ja työtapaturmariskeille on selkeä.
Jos työympäristössä tapahtuu koko ajan muutoksia, esimerkiksi turvallisia reittejä ja rappusten sijaintia tuotantolaitoksessa muutetaan, rasittuneet aivot vähentävät tarkkaavaisuutta eikä työntekijä reagoi ympäristön muutoksiin.
Yhteys aivojen väsymiseen ja työuupumukseen on Müllerin mielestä hyvin osoitettavissa.
– On olemassa kahdenlaista kuormittumista: lievä stressi voi innostaa ihmistä, haitallinen stressi ajaa piippuun.
Jos ihminen kokee pitkäaikaisesti, että häneltä vaaditaan joko fyysisesti tai henkisesti enemmän kuin paukut riittävät ja suorituskyky yltää, tämä voi johtaa krooniseen stressitilaan. Se aiheuttaa stressihormonien aktivoitumista haitallisella tavalla, ja vähitellen ajaudutaan tilanteeseen, jossa aivojen energiatalous menee sekaisin, aivojen hermoverkkojen sähköinen toiminta häiriintyy ja kehittyy fyysinen ja henkinen uupumustila.
– Uupuminen pitäisi havaita ajoissa, jotta saataisiin estettyä uupumuksen johtaminen masennukseen tai ahdistukseen. Jos ylirasitustila jatkuvasti vain pahenee, rankimmassa tapauksessa ihminen ajautuu psykoosiin.
– Huolestuttavaa on se, että ainakin joka kolmas työssä käyvä kärsii muisti- ja keskittymisvaikeuksista. Tätäkin huolestuttavampaa on, että 24–35-vuotiaista erittäin usea oirehtii uupumusta. Jos neljännes nykyisistä alle 35-vuotiaista kokee olevansa kykyjensä ja jaksamisensa äärirajoilla, heidän on turha odottaa jaksavan työelämässä 70-vuotiaaksi, kuten jotkut suunnittelevat.
Uupumustilassa aivoista loppuu happi, ja ne joutuvat maitohapoille. Müller vertaa kuviota tilanteeseen, jossa harjoittelematon ihminen lähtee fyysiseen kuntoonsa nähden liian kovalle juoksulenkille, jonka jälkeen lihakset ovat hapoilla ja henkeä ahdistaa.
– Aivojen kohdalla voi lopulta tapahtua niin, että höyhenen heilautus katkaisee kamelin selän. Rasittuneessa tilanteessa arkinen rutiininomainen tehtävä saattaa romahduttaa ihmisen, kun jaksamisen malja on jo kukkuroillaan, Müller kuvailee.
Pelkästään lihakset eivät vaadi säännöllistä ja terveellistä ruokaa, vaan sitä tarvitsevat myös aivot. Müller muistuttaa, että keskimäärin 1,5 kiloa painavat aikuisen aivot kuluttavat kolmanneksen sokerista ja energia-aineenvaihdunnasta.
– Kun ihminen tekee fyysisesti raskasta työtä, joka vaatii tarkkaavaisuutta, pitää työpäivän mittaan olla ainakin yksi puolen tunnin ruokatauko. Kiireetön syöminen on tärkeää. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että nopea syöminen altistaa liikalihavuudelle, koska suoliston neurohormonit eivät pysy tahdissa antamaan aivoille signaaleja, että olet kylläinen.
– Suolisto on myös merkittävä tuotantopaikka aivojen hermovälittäjäaineille, joilla on vaikutuksia mielialaan. Terveellisellä ja säännöllisellä ruokailulla on siis tärkeä merkitys myös aivoille.
Metallialallakin on esimerkkejä siitä, että päivittäinen työaika jatketaan vaikkapa kymmeneen tuntiin ja työviikkoa lyhennetään. Müllerin mielestä suuntaus on huono aivojen ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta.
– Työmarkkinajärjestöt pitäisi saada miettimään, mikä merkitys aivojen hyvinvoinnilla on ihmisen jaksamiseen ja työssä jatkamiseen. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, vaan vanhat keinot pitäisi ottaa käyttöön. Riittävät tauot työssä, terveellinen ruokailu ja voimavaroihin mitoitettu työtempo ovat resepti myös työuran pidentymiseen.
– Peräänkuulutan tehokkuuden miettimistä. Jos työkakun jakaa kymmenen ihmistä ja taantuman tullessa tiimistä poistetaan kaksi, mutta sama työ on tehtävä, on aivan selvää, että siitä koituu terveydellisiä haittoja. Pitkän päälle ihminen ei jaksa, ja kansantaloudellinen toive eläkeiän pidentämisestä murentuu, Müller huomauttaa.
Elätkö itse, kuten saarnaat?
– Elän ja en. Kuulun siihen etuoikeutettujen ryhmään, joka voi itse vaikuttaa työaikoihinsa. Teen välillä hyvinkin intensiivistä työtä ja saatan työskennellä seuraavana päivänä puolikkaan päivän. Kävelen muutamana päivänä viikossa osan työmatkastani, jotta tulee liikuntaa ja happea, josta aivot tykkäävät. Olen myös laiskottelun kannattaja. Ei pidä koko ajan suorittaa työssä, kotiaskareissa, harrastuksissa ja ystäväpiirissä.