Heikki Piskonen 17.12.2009
Kun Karl Marx toissa vuosisadalla määritteli luokkayhteiskuntaa, hän piti lähtökohtana tuotantovälineiden omistamista. Työväenluokkaan hän luki he, joilla oli myydä vain oma työnsä. Heidän vastakohtanaan oli porvaristo, joka omisti tuotantovälineet. Marxin ajatuksia arvioitaessa on hyvä muistaa, että tuolloin teolliseen tuotantoon perustuva yhteiskunta oli vasta syntymässä.
Kuinka paljon maailma on sitten Marxin ajoista muuttunut? Valtaosa ihmisistä ei edelleenkään omista muuta kuin oman työvoimansa. Heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tuotantovälineiden käyttöön ja sijoitteluun. Valta tuotantovälineistä on edelleen omistajilla ja heidän palkkaamillaan johtajilla. Tässä mielessä luokkayhteiskunta on edelleen olemassa.
Nyky-yhteiskunta on kuitenkin huomattavasti monivivahteisempi kuin Marx pystyi ajattelemaan. Tämä kävi mainiosti ilmi, kun Ahjo kutsui Metalliliiton aktiiveja keskustelemaan luokkayhteiskunnasta.
Näyttää siltä, että luokkayhteiskunnan perusta tunnustetaan edelleen, mutta entistä suurempi merkitys on ihmisen omalla asenteella. Omalla työllään pystyy hankkimaan niin aineellista kuin henkistäkin vaurautta ilman, että suhtautuminen yhteiskunnan perusrakenteisiin muuttuisi toiseksi. Eikä työväenluokkakaan ole mitenkään yhdestä muotista valettu: vakituisessa työsuhteessa olevat, pätkätyöläiset, vuokratyöntekijät, työttömät työntekijät.
Yhteiskunnassa varallisuus- ja tuloerot kasvavat. Kotitausta määrää hakeutumista koulutukseen. Palvelut eriytyvät käyttäjän varallisuuden mukaan. Poliittisin päätöksin tehtävät rakenteelliset ratkaisut jakavat ihmisiä hyvä- ja huono-osaisiin.
Yhteiskunnan hahmottaminen luokkayhteiskuntana on toiminut historian saatossa merkittävänä muutosvoimana. Alistetussa asemassa olevat ovat nousseet vaatimaan oikeuksiaan ja asemansa parantamista. Tämä on johtanut järjestäytyneeseen toimintaan ammattiyhdistysliikkeenä ja puolueina.
Näille liikkeille on kohtalon kysymys, miten ne hahmottavat nyky-yhteiskunnan luokkarakenteet ja muuttavat sen toiminnaksi alistetussa asemassa olevien aseman parantamiseksi. Jos ne eivät siinä onnistu, historian logiikan mukaan jokin muu liike syrjäyttää ne tässä tehtävässä.