Melkein joka kymmenes alle kolmikymppinen nuori ei usko olevansa työkykyinen enää kahden vuoden kuluttua. Tilanne on hälyttävä ja vaatii napakkaa puuttumista työelämän kehittämiseen, sanoo asiantuntijalääkäri Riikka Mattila.
Työhyvinvoinnin kehittämiseen erikoistunut yritys Odum ja Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma selvittivät viiden vuoden ajan työikäisten hyvinvointia. Otokseen kuului peräti 40 000 työntekijää, kaikki vakiintuneessa työsuhteessa olevia.
– Huolestuttavin löydös oli, että melkein joka kymmenes 18–29-vuotias nuori ei usko olevansa työkykyinen kahden vuoden kuluttua.
– Tutkimuksin on voitu osoittaa, että arviolla omasta työkyvystä ja sillä, mitä oikeasti tapahtuu, on vahva sidos. Jos henkilö ei usko jaksavansa, hän alkaa käyttäytyä eläkehakuisesti.
Mattilan mielestä huolestuttavaa on sekin, että syrjäytymisriskissä olevista kolmannes koki olevansa epäonnistunut useasti elämässään. Ikääntyvämmässä ryhmässä epäonnistumisen kokemukset vähenevät.
Tutkimuksessa ilmeni, että heikot näköalat omaan työkykyynsä omaavista alle 30-vuotiaista jopa viidennes on sitä mieltä, että työyhteisö lisää poissaoloja.
– Nuorten sairauspoissaolojen syyt liittyvät enemmänkin henkiseen jaksamiseen kuin fyysiseen kestävyyteen. Mitä vanhemmasta ryhmästä on kyse, sitä enemmän sairauspoissaolon syy on jokin fyysinen. Nuorille tyypillisiä ovat lyhyet 3–10 päivän poissaolot, Mattila sanoo.
Sairauspoissaolot eivät ole pelkästään huono signaali. Nuoret rohkenevat kenties vanhempia herkemmin jäädä pois töistä sairastuttuaan. Ruotsissa ilmiö on tuttu. Kaiken kaikkiaan suomalaiset ja ruotsalaiset tekevät työuransa aikana yhtä paljon työtunteja. Ruotsalaiset jäävät vain vähän myöhemmin eläkkeelle kuin suomalaiset.
Nuorten näköalattomuuteen työuransa kestävyydestä vaikuttavat myös elämäntavat. Kolmannes työkyvystään epävarmoista alle 30-vuotiaista ei harrasta liikuntaa viikoittain, lähes puolet tupakoi ja käyttää alkoholia runsaammin kuin valoisammin tulevaisuuteen katsovat.
– Nuorilla on luonnollisesti itselläänkin vastuu omasta terveydestään ja jaksamisesta. Paljon on kuitenkin tehtävissä, jotta työkyvyttömyys ja -haluttomuus eivät koidu liian suureksi ongelmaksi, Mattila sanoo, mutta ei missään nimessä pidä nuoria työhaluttomina.
Tutkijat ovat yrittäneet paloitella syitä huolestuttaviin tutkimustuloksiin. Yksiselitteisiä vastauksia ei ole, mutta pintaan on noussut arvioita tilanteen syistä.
– Työelämän kehittämiseen yleensä ja työyhteisöjen toimintaan erityisesti täytyy kiinnittää huomiota. Nuorten omat arviot jatkuvasta epäonnistumisesta ja työyhteisön kannustamattomuudesta nakertavat uskoa omaan työtulevaisuuteen ja pärjäämiseen.
Viime vuosina on puhuttu paljon ikäjohtamisesta. Sillä tarkoitetaan yleensä ikääntyviä, toimintakyvystään osan menettäneitä työntekijöitä. Malleiksi on tarjottu lyhempää työaikaa, mentorointityyppisiä töitä ja vuorotyöstä luopumista.
– Työpaikoilla pitäisi kiinnittää huomiota nuorten johtamiseen ja kannustamiseen. Jos epäonnistumisen tunne on niin vahva kuin se näyttää olevan, kyseessä voi olla puute opastavasta, kannustavasta ja kiittävästä esimiestyöstä. Kaikkia ikäryhmiä ei voi johtaa samalla tavalla.
Mattila sanoo, että korkean riskin nuorisoryhmässä korostui vuorotyö. Nuorten ikäryhmässä oli yleensäkin enemmän sekä vuorotyötä että epäsäännöllisiä työaikamuotoja kuin vanhemmissa ikäryhmissä.
– Tottahan sekin on, että työelämästä kantautuu ikäviä uutisia. Suorittamista, tuottavuutta, koulutusta ja jatkuvaa uudistumista korostetaan. Monelle nuorelle vaatimukset saattavat tuntua mahdottomilta, ja rima työhön menoon ja urakehityksen tavoitteluun nousee, Mattila arvioi.
Samaan aikaan kun vaatimukset kasvavat, nuoret eivät kokemattomina kelpaa työelämään. Nuorisotyöttömyys kasvaa kaiken aikaa. Kynnys päästä jonain päivänä työhön saattaa pelottaa, kun taustalla on työttömyyttä. Kuinka osaan, kuinka pärjään, olenko luuseri?
Syitä nuorten näköalattomuuteen löytyy myös kulttuurin muutoksesta. Perhettä aletaan perustaa vasta kolmikymppisenä, ja kiinnittyminen elämään ja tulevaisuuteen on nuoruuden pidetessä höllempää.
– Nuorilla on tänä päivänä erilainen tausta kuin nykyisillä viisikymppisillä. Ja nykynuoret ovat viisikymppisinä erilaisia kuin silloiset nuoret.
– Työvoiman vähentyessä on kuitenkin otettava härkää sarvista: nuoret pitää herättää omaan vastuuseen. Vaikka työelämässä kaikki olisi kuinka kohdallaan, mutta elintavat eivät, pitkän päälle yhtälö ei kanna, Mattila sanoo ja heittää pallon myös ay-liikkeelle.
Työehtosopimukset suosivat ikääntyneitä. Palkat nousevat iän myötä ja herkästi irtisanomiset kohdistuvat ensisijaisesti viimeksi työsuhteeseen tulleille.