António Sarmento osaa rakentaa autoja ja on siitä ylpeä. 41-vuotias asentaja työskentelee maailman kolmanneksi suurimman autonvalmistajan Volkswagenin portugalilaisessa tytäryhtiössä Autoeuropa Automóveissa. Hän on myös ammattiliittonsa SIMAn luottamusmies.
Talouden maailmanlaajuinen taantuma on iskenyt myös Palmelassa Lissabonin lähellä sijaitsevaan autotehtaaseen. Työpaikka ei ole enää turvattu kuten ennen.
– Me linjalla työskentelevät tavalliset työläiset näimme kriisin tulon jo aikaa sitten. Ensin vähenivät ylityöt, sitten tuli seisokkeja. Valmistamamme autot eivät menneet kaupaksi tai eivät vain tuottaneet tarpeeksi tehtaalle, António Sarmento sanoo.
Koska huomasitte, että autonvalmistus ajautuu vaikeuksiin?
– Me näimme sen jo vuonna 2003. Tilanne on ollut sama siitä asti, nykyinen talouskriisi toi sen vain kaikkien näkyville.
Kysyn Sarmentolta, mitkä ovat tunnelmat työpaikalla ja mistä yleensä työkavereiden kanssa keskustellaan. Portugalilaisten intohimosta jalkapallostako? Tunnelmat työpaikalla ovat Sarmenton mukaan huolestuneet ja ajoin kireät.
– Puhumme jalkapallosta, jos haluamme pakoa todellisuudesta. Mutta juuri nyt todellisuus tulee niin kovaa päälle, että puhumme talouskriisistä. Seuraamme sitä myös lehdistä ja TV:stä, Sarmento sanoo hieman tuohtuneena toimittajan huonosta arvauksesta.
Hän kertaa miten talouskriisiin on jouduttu: Amerikan roskalainat ja ahneet pankkiirit ja valvonnan pettäminen. Hän puhuu niin pitkään ja perusteellisesti talouden lamasta, että tulkkina toimiva Teresa Rica alkaa jo hieman rajoittaa puhenopeutta. Mutta Sarmento työtovereineen on myös pohtinut, miten kriisistä selvitään.
– Jotain uutta on meidän ja koko muun autoteollisuuden keksittävä. Nykyisen kaltaisella autojen teolla ei vain tule tarpeeksi rahaa sisään. Toiminta ei voi jatkua pitkään näin.
Hänen ratkaisuehdotuksensa ovat yleisen näkemyksen mukaisia, mutta johdonmukaisia. Autoissa pitää käyttää enemmän vihreää energiaa bensasyöppöilyn sijaan. Autotehtaiden on yksinkertaisesti ruvettava valmistamaan muutakin kuin autoja. Sarmenton mukaan metalliteollisuuden osaamista niissä on niin paljon, että kaikkea muutakin korkean osaamisen tuotteita voitaisiin tehdä, vaikkapa tuulimyllyjä.
Jos Sarmenton ehdotukset autoteollisuuden uudelleen suuntaamisesta eivät ole aivan perinteisiä, hänen näkemyksensä työn karkaamisesta Euroopasta itään on tavanomaisempi. Kun autonteko ja muu teollisuus siirretään Aasiaan halvempien työvoimakustannusten ja suurempien voittojen toivossa, tulee pää vetävän käteen alkumenestyksen jälkeen.
– Jos kaikki Euroopan tavarat tuotetaan halpamaissa, eurooppalaiset työläiset jäävät vaille työtä ja toimeentuloa. Kellä sitten on varaa ostaa halvalla tehdyt tuotteet? Ei kellään.
Hänen mukaansa kiinalaiset ovat olleet viisaita, kun ovat perustaneet erityistalousalueita ja tuotannon tehostamisen lisäksi lisänneet omien kansalaistensa ostovoimaa. Kun varallisuus lisääntyy, tulee omasta kansasta ostavaa yleisöä, mikä auttaa huonoinakin aikoina.
– Kun seuraa kiinalaisten toimia vaikka Afrikassa, jossa he haalivat raaka-aineita ja rakentavat teitä ja kouluja, ei malli sovi hyvin eurooppalaisille. Meidän on vain löydettävä oma tapamme osana maailman teollisuutta. Ehkä pieni ripaus itsekkyyttä tarvitaan lisää.
Sarmento tekee linjalla VW Sciroccon alustoja. Tehdas on yleisilmeeltään saksalaisen siisti, mutta tuotantotiloissa ei saa vierailla. Jopa kamerakännykät kerätään pois jo portilla. Yrityssalaisuuksien ei tosiaan anneta vuotaa ulos.
Työtä Sarmento pitää vaativana, mutta kehuu myös sen vaihtelevuutta. Työvuoroja on kolmenlaisia ja ne vaihtelevat päivittäin, koska saman työvaiheen toiston havaittiin heikentävän työviihtyvyyttä ja tehokkuutta. Työtä tehdään kahdeksan tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.
– Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta ja vaatii tarkkuutta ja eritysosaamista. Olemme vähän kuin erikoisjoukkoja armeijassa, Sarmento vertaa.
Portugalilaisen käytännön mukaisesti Sarmento saa 13 kuukauden palkan vuodessa. Yhteensä palkasta ja lisistä kertyy noin 13 000 euroa vuodessa, jota hän kuitenkin pitää portugalilaisittain kohtuullisen hyvänä palkkana. Työnantaja kustantaa myös ruoan, suojavälineet ja maksaa pääosan sairausvakuutuksesta.
Vuosiloma on 25 päivää, ja erilaisia vapaita on noin 14 vuodessa. Katolisena maana Portugalissa, jossa on paikallisia pyhimyksiä, on myös paikallisia juhlapäiviä.
– Tosin emme aina muista miksi jotain juhlapäivää vietetään, mutta toki pidämme mielellään sen takia vapaapäivän, Sarmento naurahtaa.
Hän antaa kiitosta saksalaisperäiselle työnantajalleen myönteisestä suhtautumisesta ay-toimintaan. Sarmenton ammattiliitolla SIMAlla (Sindicato das Industrias Metalurgicas e Afins) on tehtaalla oma toimisto yhdessä toisen metallin ammattiliiton STIMMS:n kanssa. Metallin työntekijät ovat järjestäytyneet kahteen eri liittoon, joista SIMAn kilpailija STIMMS edustaa perinteistä poliittisemmin suuntautunutta laitavasemmistolaista ay-linjaa.
Järjestäytymisaste 3 000:n Autoeuropan työntekijän keskuudessa on noin 20 prosentin luokkaa eli suomalaisittain alhainen.
– Meillä se on hyvä luku. Alihankkijoiden työntekijöiden keskuudessa ja varsinkin Etelä-Portugalissa järjestäytyminen on vielä vähäisempää. Mutta kuuntelemalla jäseniämme SIMA pystyy tehokkaaseen toimintaan antamalla lakiapua ja tukemalla sopimusneuvotteluissa.
Portugalissa eläkejärjestelmää tiukennettu
Reilun 10 miljoonan asukkaan Portugalin eläkejärjestelmä ja eläke-etuudet ovat olleet Länsi-Euroopan avokätisimpiä. Mutta vanhusväestön kasvaessa ja alhaisen syntyvyyden oloissa eläkejärjestelmää on jouduttu muuttamaan.
Portugalilaisista 65 vuotta täyttäneitä on 1,85 miljoonaa ja alle 18-vuotiaita kutakuinkin sama määrä, 1,9 miljoonaa. Kun eläkkeensaajia on kaikkiaan 2,8 miljoonaa ja syntyvyys 1,5 lasta naista kohden (Suomessa 1,8), jotain on tarvinnut tehdä.
Portugalin bruttokansantuote on vuodessa 163 miljardia euroa (Suomessa 180 miljardia euroa) ja ostovoimatarkistettu bruttokansantuote asukasta kohti on 19 000 euroa (Suomessa 33 000 euroa).
Maassa on yleinen työeläkejärjestelmä, ja yleinen eläkeikä on 65 vuotta. Henkilökohtaista vanhuuseläkkeelle siirtymisikää on tästä joustavoitettu. Vanhuuseläkkeen saa varhennettuna aikaisintaan 55 vuotta täytettyään. Eläkettä pienennetään 0,5 prosenttia kultakin varhennuskuukaudelta. Jos työntekoa jatkaa 65 vuoden iän jälkeen, nousee eläkekertymä kuten Suomessakin (”superkertymä”).
Autoeuropalla työskentelevän asentaja António Sarmenton, 41, eläkeikä on 63 vuotta. Tehtaalla on oma eläkesäätiö, jonka ansiosta täysi eläke ei juuri laske elintasoa työssäoloaikaan verrattuna. Mutta lakia parempia etuja ollaan leikkaamassa. Aikooko Sarmento jaksaa tehdä työtä eläkeikään asti?
– En tiedä, mutta aika vaikealta se näyttää. Me olemme kaikki aika saman ikäisiä. Kukaan ei ole vielä ehtinyt työskennellä niin kauan, että olisi ehtinyt eläkeikään. Oikea eläkeikä meidän raskaassa ammatissamme olisi 55 vuotta, sitä vanhempien on aika mahdoton pärjätä työssä, Sarmento sanoo.