Bochum on perinteinen 370 000 asukkaan teollisuuskaupunki läntisessä Saksassa. Suomessa siitä ei paljoa tiedetty, ennen kuin Nokia sulki siellä olleen tehtaansa ja maksoi työntekijöille suomalaisittain jättikorvaukset. Yhtiön maine kärsi Saksassa kovan kolauksen, mutta suomalaiset saivat mittapuun siitä, millaisia korvauksia joukkoirtisanomisista voidaan maksaa. Tuotanto siirrettiin uuteen tehtaaseen Romaniaan. Siellä paikalliset ay-aktiivit pitivät tapahtumaa suunnattomana onnenpotkuna. Se oli kuitenkin kierrelaukaus, joka osuikin omaan takapuoleen, sillä sen tehtaan tuotanto lopetettiin viime vuoden lopussa.
Outokumpu aikoo ostaa saksalaisen ThyssenKruppin teräsyksikön ja taas Bochumissa tapahtuu. Outokummun Tornion tehtaalla voidaan iloita, kun Outokumpu sulkee ostettavasta firmasta Krefeldin sulaton ja muutaman vuoden päästä Bochumin sulaton. Alan ylituotanto vähenee, joten Tornion tuotteiden menekille on varmempi pohja. Onneksi tällä kertaa irtisanottaville löytyy työpaikka.
Mutta bochumilaisilla on uusi ongelma. Autovalmistaja General Motors aikoo lopettaa siellä olevan Opel-tehtaan ja myös yhden Vauxhall-tehtaan Englannista. Jotakin GM:n pitää varmasti tehdäkin, sillä se on kärsinyt tällä vuosituhannella Euroopassa runsaan kymmenen miljardin euron tappiot ja Euroopassa on odotettavissa olevaan kysyntään nähden 5–6 autotehdasta liikaa.
GM:n eurooppalaisten tehtaiden työntekijät ovat syyttäneet firmaa siitä, että se on peluuttanut heitä toisiaan vastaan: toisille on luvattu varmempaa tulevaisuutta, jos muualla tuotantoa leikataan. Työntekijät haluaisivat vetää tuotantoa takaisin Eurooppaan esimerkiksi Etelä-Koreasta ja kehittää uusia malleja muille markkinoille.
Bochumilaisten kokemukset kertovat karvaasti siitä, minkälaista elämä kansainvälisten jättikonsernien maailmassa työntekijöiden näkökulmasta on. Eloonjäämistaistelua ei käydä vain yritysten välillä, vaan vielä kovemmin niiden sisällä. Aina ei eloonjäämistä ratkaise edes toiminnan tehokkuus ja kannattavuus. Joku yksikkö ei vain enää sovikaan johdon uusiksi piirtämiin tulevaisuudensuunnitelmiin.
Ammattiyhdistysliike on tässä menossa ollut aika voimaton, usein myös saamaton. Katsetta ei kuitenkaan kannata kääntää pois, jos lahtauskirves suuntautuu oman kotipesän sijasta jonnekin muualle. Kierrepotkuja vastaan se on huono vastaus näilläkin kentillä.
Heikki Lehtinen / UP