RUOTSISSA ay-julkaisu Dagens Arbete on selvittänyt, minkälaisiin oikeudellisiin seurauksiin ovat päätyneet Ruotsin teollisuuden kuolemaan johtaneet tapaturmat. Selvitys koski 123 tapausta, joissa menehtyi yhteensä 126 työntekijää. Tapauksista ainoastaan 28 on johtanut syytteeseen. Niistä langettavaan tuomioon on päädytty 14 tapauksessa ja vapauttavaan 12 tapauksessa. Oikeusprosessi on kesken 2 tapauksessa ja 8 on vielä esitutkintavaiheessa.
Langettavissa tuomioissa on ollut tavallista, että yritykselle on määrätty sakkorangaistus. Yhtäkään yritysjohtajaa tai työnjohtajaa ei ole lähetetty vankilaan. Vastuuhenkilöille määrätyt rangaistukset ovat olleet pieniä päiväsakkoja.
Pääsyyttäjän Mats Palmin mielestä tuomioistuimet suhtautuvat työsuojelurikoksiin liian miedosti. Työsuojelurikos pitäisi voida tuomita tähänastista helpommin "törkeäksi", jolloin seuraamukset olisivat ankarammat, hän sanoo.
Ammatillisen keskusjärjestön LO:n varapuheenjohtaja Ulla Lindqvist on samoilla linjoilla. Hän valittaa sitä, että vastuuhenkilöiden laiminlyönneistä johtuvia kohtalokkaita työtapaturmia ei pidetä yhtä vakavina kuin muita rikoksia. Ongelmana on myös se, että poliisin ja syyttäjien tiedot työsuojelurikoksista ovat puutteellisia, Lindqvist arvostelee.
SAKSASSA ammattiliitto IG Metall vaatii metalli- ja elektroniikkateollisuuden järjestäytyneitä työnantajia sitoutumaan siihen, että oppisopimuskauden menestyksellisesti päättäneille tarjotaan vakituiset työpaikat. Vaatimuksesta neuvotellaan kevään mittaan alan osavaltiokohtaisissa tes-neuvotteluissa.
Työnantajat ovat torjuneet esityksen. He ovat perustelleet kantaansa väitteellä, jonka mukaan palkkausmääräyksen sisällyttäminen työehtosopimuksiin johtaisi oppisopimuskoulutuspaikkojen vähenemiseen.
IG Metallin mielestä perustelu ei ole pitävä. Metalliteollisuuteen kuuluvalla Boschin Feuerbachin tuotantolaitoksella on jo yli kaksi vuotta sitten sovittu vakituisen työpaikan tarjoamisesta oppisopimukselta valmistuneille. Terästeollisuuden työnantajat sitoutuivat samaan marraskuussa 2011 solmitussa työehtosopimuksessa.
Sopimuksissa työnantajille on jätetty takaportti olla palkkaamatta oppisopimuksen menestyksellä suorittanutta, jos yrityksellä ei ole työvoiman tarvetta. Työnantajan ja työntekijöiden näkemystä edustavan yritysneuvoston on yhteisesti todettava, ettei uuden työntekijän tarvetta ole. Jos osapuolet ovat asiasta erimielisiä, kiista siirtyy liittotasolle ratkaistavaksi.
Metalli- ja elektroniikkateollisuuden vielä voimassa olevan sopimuksen mukaan yrityksen on palkattava oppisopimuksen päättänyt vähintään vuodeksi. IG Metall korostaa, että se turvaa nuorelle työkokemusta, joka lisää hänen mahdollisuuksiaan työllistyä muualla.
Liitto muistuttaa, että moni yritys on kouluttanut nuoria yli oman tarpeensa, eikä se ole aiheuttanut ongelmia. Yritykset ovat yhdessä yritysneuvoston ja IG Metallin kanssa löytäneet ratkaisuja myös "ylimääräisten" sijoittamiselle. Keinoina on käytetty muun muassa osa-aikatyötä ja yrityksen tukemaa jatko-opiskelua.
KIINAN kaupunkien teollisuuden työvoimasta suuri osa on maalta tulleita siirtotyöläisiä, joilla ei ole samoja oikeuksia kuin kaupunkilaisiksi rekisteröidyillä kansalaisilla. Siirtotyöläisillä ei ole oikeutta samoihin terveyspalveluihin ja eläke-etuihin kuin kaupunkilaisilla, eikä heidän lapsillaan ei ole kaupungeissa oikeutta ilmaiseen koulutukseen. Kiinan johto myöntää järjestelmän epäoikeudenmukaiseksi ja on äskettäin ilmoittanut aikovansa vähitellen lopettaa tämän niin sanotun hukou-järjestelmän.
INTIAN kolmen köyhän osavaltion Orissan, Chhattisgarhin ja Jharkhandin metalliteollisuudesta kuuluu hyviä uutisia. Kolmessa vuodessa alan kahteen ammattiliittoon (Inmf ja Smefi) on liittynyt 28 000 uutta jäsentä, ja liitot ovat ryhtyneet keskinäisen kilpailun sijaan tiiviiseen yhteistyöhön. Kolmessa osavaltiossa on huomattavia rautamalmiesiintymiä. Ne ovat houkutelleet kymmeniä monikansallisia ja intialaisia yhtiöitä investoimaan esiintymien hyödyntämiseen.
Ay-toiminnan etenemiselle on osaltaan raivannut tietä Suomen ja Ruotsin ay-järjestöjen rahoituksella toimiva hanke, joka alkoi vuonna 2010. Suomesta hankkeessa ovat mukana Metalliliitto, ammattiliitto Pro ja Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK.
Hankkeessa koulutetaan valtion omistamien ja yksityisten teräsyhtiöiden ay-aktiiveja. Heitä perehdytetään muun muassa palkansaajien oikeuksiin, työsuojeluun ja jäsenhankintaan.
Teksti Juhani Artto