Pitkin viime syksyä ja kuluvaa kevättä on ollut ilmassa merkkejä siitä, että työntekijän työssään omalla autolla ajamista kilometreistä haluttaisiin nipistää jotain pois. Liikenneministeri on puolustanut korvauksen leikkaushalujaan milloin ympäristösyillä, milloin sillä, että kilometrikorvaukset ovat jopa ”laitonta palkkaa”.
Ministerin yksityisajattelu sai kehysriihessä vastakaikua ja hallitus päätyikin siihen, että kilometrikorvauksia leikataan 70 miljoonalla eurolla. Miten tämä tapahtuu, se täsmentyy kevään mittaan. Suunnittelun lähtökohtana on, että kilometrikorvaukset olisivat verottomia 15 000 kilometriin asti. Sen jälkeen verotonta korvausta voisi saada ehkä noin 20 senttiä kilometriltä. Jos työnantaja maksaa enemmän, korvauksesta maksetaan vero.
Hallituksen päätös osoittaa melkoista tietämättömyyttä työmaiden arjesta. Se, että joillakin aloilla on käytetty kilometrikorvauksia väärin, ei oikeuta kaikkien autoa työssään tarvitsevien rankaisemista. Autoa käytetään työssä, koska se on välttämätöntä. Tyypillinen syy auton käyttöön on työkalujen kuljettaminen mukana. Urakan valmistumisesta ei aina ole niin tarkkaa tietoa, että työaikansa voisi suunnitella linja-autovuorojen mukaan. Ja peruskysymys on usein sekin, ettei julkisen liikenteen käyttöön ole yksinkertaisesti mahdollisuuksia sen vuoksi, ettei julkista liikennettä ylipäätään ole olemassa.
Moneen hallitusohjelmaan on kirjattu työvoiman liikkuvuuden edistäminen. Tällainen korvausnäpertely ei liikkuvuutta edistä, päinvastoin. Muutkaan kulukorvaukset eivät ole verollisia.
Oman auton käytöstä työssä sovitaan aina työntekijän ja työnantajan välillä. Paljon työajoja ajetaan toki työnantajan kalustoillakin, koska työnantaja katsoo sen itselleen edullisemmaksi. Mutta on erotettava selvästi kaksi asiaa: palkka on palkkaa ja kilometrikorvaukset ovat korvausta oman auton käytöstä.
Nykykäytännön muuttaminen näin radikaalisti tekisi kilometrikorvauksista tes-kysymyksen. On vaikea kuvitella, että kukaan ajaisi jatkossa työajoja omakustannushintaan. Työntekoon liittyvästä matkustamisesta syntyviä kustannuksia ei voi kohdistaa työntekijöiden maksettaviksi.