Tommi Virtanen, 41, FB-Ketjutekniikka Oy, Köyliö:
Ammattisi?
Sivulevykeskuksen hoitaja.
Mitä teet?
Automaattikoneilla tehdään kuuden metrin laatasta ketjua, sisä- ja ulkolevyjä. Aineen paksuus on 4–10 millimetriä.
Kuinka viihdyt?
Hyvin. Ei minulla ole valittamista, olen tykännyt olla.
Kauanko olet täällä ollut?
14 vuotta yhteensä, eli tämmöinen vanha konkari jo. Kahdeksan vuotta olen ollut tässä nykyisessä tehtävässä. Aikaisemmin olin kolan valmistuksessa ja alkuaikoina myös kasaamassa ketjuja.
Miten haluaisit muuttaa työtäsi?
Sitä voisi nykyaikaistaa. Konekanta alkaa olla niin vanhaa, että koneen kanssa tapellessa menee välillä tosi paljon aikaa.
Oletko tyytyväinen palkkaasi?
Kai minä suht tyytyväinen olen. Mutta voiko sitä ikinä saada tarpeeksi?
Arvostetaanko työtäsi?
Suurimmaksi osaksi tuntuu, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Jaksatko tehdä töitä eläkeikään asti?
Minähän olen vielä sen verran nuori, ettei sitä tiedä, mihin asti tuo eläkeikä tuosta heivaantuu. Mutta nykyiseen eläkeikään jaksan.
Mikä on sopiva eläkkeellejäämisikä?
Tämä nykyinen. Ettei täytyisi ihan suoraan koneen vierestä mennä hautaan.
Työpäivän hyvä hetki?
Kahvitauko hyvän työkaverin seurassa. Meillä on niin leppoisa tuo kaffenurkan porukka. Se aina katkaisee sen työpäivän mukavasti.
Entä se huono hetki?
Eiköhän se tämä aamuherääminen ole. Aamuvuorossa sen huomaa kyllä, että voi mennä useampi tunti, ennen kuin kunnolla käynnistyy.
Mitä teet vapaa-aikanasi?
Soitan saksofoneja erilaisissa kokoonpanoissa ja käyn jonkin verran keikoillakin. Lisäksi on 9-vuotias tytär, jonka kanssa puuhaan varsinkin viikonloppuisin. Tyttö kyllä keksii tekemistä, niin ettei tarvitse kauheasti miettiä, mitä tekisi.
Mitä mieltä Metalliliitosta?
Kuva on positiivinen. Aina on löytynyt apua, kun olen liittoon soittanut jostain asiasta. Eli olen ollut tyytyväinen.
Haastattelu Mikko Nikula, kuva Petri Puromies