Fuusiojuna puuskuttaa Baltiassa
Meidän tehtaallamme ei ole paljonkaan merkitystä sillä, minkälaiset liittorakenteet ovat valtakunnan tasolla, sanoo Ludmila Jevsejenkova.
Ludmila on pääluottamusmies naisten alusasuja valmistavalla Lauman tehtaalla Liepajassa. Työntekijöitä on 1 200, joista 800 on liittynyt Latvian teollisuustyöntekijöiden liiton LIA:n paikalliseen ammattiosastoon.
Ludmilan mielipiteen ymmärtää, kun katsoo liittorakenteita Latviassa. LIA:ssa on 6 000 jäsentä, joista suurin osa työskentelee isoilla työpaikoilla. Pieniä tehtaita ei pieni liitto ehdi järjestää, siksi järjestäytymisaste on vain 15 prosentin tienoilla.
Liiton sääntöjen mukaan ammattiosaston pitäisi tilittää 50 prosenttia jäsenmaksutuloista pääkonttoriin Riikaan. Sekin on parannus entiseen järjestelmään, jossa kansalliselle tasolle siirrettiin vain 10 prosenttia jäsenmaksuista. Sillä ei vahvaa liittoa rakennettu.
Ludmila on hiukan tuhma. Säännöistä huolimatta Lauman ammattiosasto maksaa vain 20 prosenttia jäsenmaksuista LIA:lle ja pitää itse loput. Niitä kuulemma tarvitaan laajaan palvelutoimintaan. Teatteri, urheilu, pippalot, sosiaaliset palvelut ja paljon muuta kuuluvat yhä ammattiosaston palveluvalikoimaan ihan niin kuin neuvostoaikoina. Ludmila on ylpeä osaston kirjastosta, lääkäripalveluista ja jopa veroilmoituksen täyttöavusta.
Pohjoismaiset liitot ovat tehneet vuosia töitä Viron, Latvian ja Liettuan ammattiliittojen vahvistamiseksi. Tulokset ovat kuitenkin laihoja. Vanha neuvostoteollisuus katosi 1990-luvun alussa ja tilalle kasvoi pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joita on vaikea järjestää. Neuvostoajan liittojohtajat eivät oppineet uusia temppuja, mutta pitivät palleistaan kiinni, kun eläkkeelle ei ollut varaa siirtyä.
Sukupolvenvaihdosta tarvitaan kipeästi. Olen tavannut parin viime vuoden aikana kymmeniä lupaavia luottamusmiehiä, mutta harvat heistä ajattelevat liittopuheenjohtajuutta hyvänä uraliikkeenä. Elämän laatu, perhe ja kotitalo ovat tärkeämpiä kuin kutsumustehtävä hankalissa olosuhteissa.
Balttiliitot ovat pieniä ja hajanaisia. Latviassa on kolme metalliliittoa, joissa kussakin on 1 000-2 000 jäsentä. Jäsenmaksutuloilla on mahdollisuus palkata vain puheenjohtaja ja kirjanpitäjä. Puheenjohtajakin istuu mieluummin kokouksissa kuin kiertelee hankkimassa uusia jäseniä sadoilla järjestäytymättömillä työpaikoilla.
Suuremmat liittokokonaisuudet antaisivat mahdollisuuden käyttää resursseja tehokkaammalla tavalla. 10 000 jäsenen liitto pystyy jo palkkaamaan 10 työntekijää ja tarjoamaan palveluja jäsenille.
Siksi pohjoismainen federaatiomme järjestää tänä syksynä seminaarit kaikissa Baltian maissa aiheena miten liittofuusio toteutetaan. Riikassa syyskuun puolivälissä nelisenkymmentä liittopuheenjohtajaa ja luottamusmiestä kuuli Suomen teollisuusliitto-hankkeesta ja Ruotsin IF Metallin synnystä sekä rakenteli uutta liittoa ryhmätöissä.
Matkaa on kuitenkin vielä kuljettavana. Kuten Latvian keskusjärjestön LBAS:n puheenjohtaja Peteris Krigers sanoi, työntekijöiden etu menee toivottavasti lopulta henkilökohtaisten intressien edelle.
Jyrki Raina
Kirjoittaja toimii Pohjoismaiden Teollisuustyöntekijöiden (IN) pääsihteerinä Tukholmassa.
Ahjo 18 / 27.9.2007