Heikki Piskonen 13.4.2006

Energiakeskustelua seuratessa joutuu jatkuvasti hämmennyksiin. Hieman kärjistäen tulevaisuutemme näyttää siltä, että kun Ruotsissa ja Venäjällä käännetään vipua, Suomessa sammuvat valot.

Yhteispohjoismaiset sähkömarkkinat näyttävät tarkoittavan meille sitä, että norjalaisesta vesivoimasta hyötyvät ruotsalaiset ja me maksamme laskun kallistuvana sähkönä satoi Norjassa tai ei.

Ruotsalaiset näyttävät päättäneen hoitaa omien ydinvoimaloittensa alasajon kustannuksellamme. Sinänsä nerokas ajatus: ostetaan energiaa Venäjän ydinvoimaloista ja tuodaan se Suomen kautta, mihin tarvittavan verkon suomalaiset rakentavat.

Kansalaiset ihmettelevät sähkön hinnan jatkuvaa nousua. Kotimainen valtioenemmistöinen energiayhtiö antaa johdolleen hulppeita optioita. Sähkön myynnin kilpailuttamisesta kuluttajalle tuleva hyöty on jäänyt vähäiseksi.

Viidettä ydinvoimaa rakennetaan jatkuvan julkisuusmyllytyksen varjossa. Siitä taitaa tulla Suomen tiukimmin seurattu ja valvottu työmaa — mikä sinänsä on erinomainen asia.

Suomeen on rakennettu teollisuutta, joka kaikesta määrätietoisesta teknologian kehittämisestä huolimatta tarvitsee paljon energiaa. Ei ole mitään järkeä, että se epäonnistuneiden energiaratkaisujen vuoksi joutuisi pakkaamaan koneensa.

Missä kohtaa päättäjät ja viranomaiset ovat nukahtaneet?

Suomessa on pitkät matkat, kylmä ja pimeä talvi, työpaikkoja monipuolisessa teollisuudessa, jokainen tienpätkä valaistu, lämpimät palvelutalot ja kauppakeskukset, kaikki kodinkoneet valmiustilassa ja sähkösauna odottamassa. Jos haluamme elää tällaisessa maassa, niin meillä on oltava monipuolinen energiatuotanto, jolla turvataan kaikkien järjellisten kulutussäästöjenkin jälkeen riittävä ja kohtuuhintainen energia teollisuudelle ja yksittäisille kuluttajille.