Jukka Riksman 5.1.2006

Suomeen saatiin 26 vuotta sitten yhteistoimintalaki, jonka tavoitteena oli luoda työpaikoille neuvottelukulttuuri. Yt-lain tarkoituksena oli ja on edelleenkin yrityksen toiminnan ja työolosuhteiden kehittäminen siten, että työnantaja kuuntelisi myös työntekijöiden mielipiteitä.

Yhteistoimintamenettely ei ole neljännesvuosisadan aikana juurikaan muuttunut. Työministeriö asetti vuoden 2003 syksyllä komitean uudistamaan yhteistoimintamenettelyä. Tämän kuun lopussa komitean pitäisi julkistaa esityksensä. Komitean työskentelyä on leimannut erimielisyys työn alusta lähtien. Suurimmat erimielisyydet koskevat yt-lain soveltamisrajaa ja työntekijöiden tiedonsaantimahdollisuuksia yrityksen taloudellisesta tilasta. Tällä hetkellä yt-menettelyn piiriin kuuluvat ne yritykset, joissa on työssä vähintään 30 ihmistä.

Viime vuosina yritykset ovat pirstaloituneet ja samalla yt-menettelyn ulkopuolelle on pudonnut suuri joukko työntekijöitä. Uutta lakia rakennettaessa on soveltamisalaraja laskettava niin alas, että myös pienissä kymmenen hengen yrityksissä työskentelevät pääsevät yt-menettelyn piiriin.

Monissa yrityksissä käydään parhaillaan yt-neuvotteluja taloudellisten seikkojen pohjalta. Laki ei vastaa tarkoitustaan, sillä useimmiten neuvottelujen jälkeen lopputuloksena on ainoastaan lomautuksia ja irtisanomisia. Työnantajilla on oikeus irtisanomisiin, kun perusteena ovat taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Sopii kuitenkin kysyä, mikä on riittävä taloudellinen syy irtisanomisen perusteeksi? On kohtuullista työntekijöitä kohtaan, että heillä on kvartaalitalouden aikana käytössään ajan tasalla olevaa tietoa yrityksestä. Sekin on kohtuullinen vaatimus, että työntekijät voisivat käyttää neuvotteluissa tukenaan ulkopuolista talousasiantuntijaa.

Siirryin uusiin tehtäviin ammattiyhdistysliikkeessä tämän vuoden alusta. Toivotan kaikille lukijoille hyvää alkanutta vuotta.