Ranskalaiset ay-toverit riemuitsivat, kun Euroopan unionin perustuslaki meni nurin toukokuisessa kansanäänestyksessä. Tai jotkut heistä. Kommunistinen CGT ja populistinen FO kampanjoivat perustuslakia vastaan, sosialistinen CFDT oli varovaisen myönteinen. 

- Me olemme yltiöliberalismia vastaan, kertoivat toverit jo keväällä. Yritin perustella, että perustuslaki itse asiassa parantaa EU:n demokratiavajetta ja työntekijöiden asemaa. Parlamentti saa lisää päätösvaltaa ja perusoikeudet tulevat sitoviksi. 

Ranskalaiset sanovat, että voi olla, mutta kansanäänestys on heille tehokkain kanava osoittaa, mitä mieltä he ovat EU:n nykymenosta. Rahan ja yritysten valta jyllää, eivätkä työntekijöiden oikeudet etene.

Eurooppalaiselle ay-liikkeelle perustuslain kaatuminen Ranskassa ja Hollannissa on harmillinen takaisku, mutta ei täydellinen katastrofi. Ay-liike on tukenut uuden Euroopan rakennustyötä. Kun yritykset toimivat yhä vapaammin yli kansallisten rajojen, myös työmarkkinoille tarvitaan rajat ylittäviä sääntöjä.

Ikävä kyllä Euroopan unionin työlainsäädäntö on edennyt nihkeästi. Eurooppalaiset yritysneuvostot eivät ole saaneet lisää oikeuksia, vaikka EWC-direktiivi piti uudistaa jo 1999. Työaikadirektiivin parantaminen kaatuu Englannin ja Saksan vastustukseen. Rajat ylittäviä työtaisteluoikeuksia harva päättäjä edes harkitsee vakavasti. Muutosturvan yhtenäistäminen ei ole asialistalla.

Siksi ydinkysymys on, toimiiko perustuslain kaatuminen sellaisena herätyskellona, joka saa EU:n kieltämättä ”oikeistolaisen” lainsäädäntölinjan muuttumaan? Uskooko EU-komissio, että kansa haluaa sosiaalisempia säännöksiä, eikä työntekijöiden suojelun purkamista, hyvinvointivaltiota uhkaavaa verokilpailua, kilpailutusta ja markkinoiden vapauttamista?

EU-komissio on vaikutusvaltainen viranomainen. Sillä on yksinomainen oikeus tehdä aloitteita uudeksi lainsäädännöksi ja näppinsä koko ajan pelissä läpi koko valmisteluprosessin. Mutta lopulliset päätökset tekevät kuitenkin kansan valitsema EU-parlamentti ja ministerineuvosto eli jäsenmaiden hallitukset.

On mielenkiintoista, että EU-elimistä parlamentti on jo vuosikausia ollut työntekijän paras kaveri. Käytännössä päätöksentekoon vaaditaan kahden suurimman ryhmän, konservatiivien ja sosialistien, tuki. Tänä vuonna parlamentti on rientänyt työntekijöiden avuksi niin työaikadirektiivin kun palveludirektiivin valmistelussa. Suomalaisista vastaan ovat äänestäneet lähinnä kepulaiset mepit.

Ministerineuvosto ei ole yhtä työntekijäystävällinen. Suurin osa EU-maiden hallituksista on markkinaliberaalien käsissä. Pahimpia työntekijöiden oikeuksien jarruttajia on Britannian niin sanottu työväenpuolue. Se on saanut kumppaneita uusista jäsenmaista, erityisesti Puolasta ja Eestistä. Syksyllä tilanne pahenee, kun kristillisdemokraatit nousevat valtaan Saksassa. Ensi vuonna demareita uhkaa tappio Ruotsissa.

Poliittinen vaikuttaminen on tärkeää. Silti ammattiliittojen päävastapuoli ja partneri on työnantaja. Voimamme nyt ja tulevaisuudessa lähtee siitä, että porukka järjestetään, turvaksi neuvotellaan työehtosopimus ja ongelmat ratkaistaan ristiriitatilanteissa, myös yli kansallisten rajojen. Perusasioiden pyhä kolminaisuus on yhä totta.

Jyrki Raina

jyrki.raina@nordic-in.org

Kirjoittaja toimii Pohjoismaiden Metallin pääsihteerinä Tukholmassa.